Aina sanotaan, että ennen kuin lähtee matkalle pitäisi antaa matkasuunnitelma kaikille läheisille ja mielellään tuntemattomillekin. Kuulostaa hyvältä; ja mikäpä sen parempi tapa antaa matkasuunnitelmaa mahdollisimman laajalle yleisölle kuin kirjoittaa se internetiin. Eli tässä se tulee, olkaa tarkkana:
Aluksi tarkoitukseni on matkustaa Gokarnaan. Gokarna on Karnatakassa oleva rantalomakohde, jossa matkaoppaiden ja siellä käyneiden mielestä on Goan rantojen hohto ilman Goan ylitsepursuavaa turismia -- vielä. Kaikesta kuulemastani päätellen tilanne tulee muuttumaan ihan parin vuoden sisään; vaikka paikallisille paikkakunta edelleen onkin ensisijaisesti uskonnollinen pyhiinvaelluskohde. Saa nähdä. Siellä on tarkoitukseni viettää pari yötä intialaisesta rantaelämästä nauttien.
Gokarnasta tarkoitukseni on jatkaa bussilla Hubliin, jossa luultavasti vietän yhden yön ihan vain pitääkseni päivittäiset matkakilometrini aisoissa. Mikäli Lonely Planetiin on uskominen, kaupunki on tärkeä liikennekeskus, mutta mitään näkemisen tai tekemisen arvoista siellä ei ole. Joten jatkan eteenpäin saman tien.
Ajatukseni on kiertää Goa, sillä johan siellä kävin (vaikkakin kaukana turistirannoista), ja varsinkin näin turistisesongin lähestyessä huippuaan mielelläni kierrän tuon Intian länsimaisimman osavaltion niin kaukaa kuin mahdollista; joten Hublista matkustan junalla Badamiin. Badamista lukemani mukaan löytyy muutamia hindulaisia ja jainalaisia temppeliluolia -- ja niihin pääsevät ulkomaalaisetkin halvalla. Badamissakin viettänen pari yötä, etenkin jos innostun vierailemaan jossain sen lähistöllä olevassa nähtävyydessä, kuten Pattadakalissa, jonka temppelit ovat UNESCO-kohde.
Badamista puksuttelen eteenpäin pohjoiseen Bijapuriin, jossa on jotain raunioita ja joitain kauniiksi sanottuja rakennuksia, kertoo Lonely Planet. Minua harmittaa että pääosin ainoa lähteeni matkoilleni on tylsääkin tylsempi Lonely Planet, mutta en kai muutakaan voi. Wikipedia kyllä kertoo lisätietoa kaikista kohteistani teille, jotka haluatte matkojani virtuaaliseurata, mutta vaikeapa sen pohjalta on minkäänlaista matkasuunnitelmaa tehdä. Bijapurissakin vietän pari päivää, jos ei muuten niin vain siksi etten halua koko aikaa paahtaa täysillä paikasta toiseen. Suunnitelmani on joka tapauksessa avoin; eli jos löydän kauniin paikan jossa on mukava hotellihuone, saatan sinne halutessani jäädä pidemmäksikin aikaa.
Bijapurin jälkeen osavaltio vaihtuu Karnatakasta Maharashtraksi, joka tarkoittaa sitä että karkaan jo kännykän varsinaisen toiminta-alueen ulkopuolelle. Vaikka ei siitä tietenkään ole mitään takeita että liittymäni Karnatakassakaan aina toimisi -- ei se ainakaan tähän asti niin ole tehnyt. Maharashtrassa lähden suuntaamaan kohti Punea, ehkä Sholapurissa pysähtyen junaa vaihtaakseni, ja Punessa tarkoitukseni on viettää vähän pidempäänkin aikaa -- kunnes saan tarpeeksi rohkeutta, tai rahaa, tai ystävän joka jakaa kanssani hotellihuoneen kustannukset, jatkaakseni Mumbaihin. Punen te kaikki tunnette parhaiten siitä että viime aikoina Angelina Jolie ja Brad Pitt ovat olleet siellä kuvaamassa elokuvaa, mutta sen lisäksi se on kuulemma 3,8 miljoonan asukkaan kaupunki noin sata kilometriä Mumbaista kaakkoon. Saapa nähdä mitä tekemistä Punesta keksii.
Mutta suunnitelmani loppuu tällä hetkellä Mumbaihin. Maharashtrasta löytyy kaksi kaikkialla kohuttua UNESCO-kohdetta: Ajanta ja Ellora; mutta matkabudjettini ei oikein pidä UNESCO-kohteiden 250 rupia ulkomaalaisilta -hinnoittelusta. Ja laajemminkaan en tiedä jatkanko Maharashtrasta pohjoiseen koukatakseni Madhya Pradeshin osavaltiossa vai menisinkö Chhattisgarhin läpi Orissaan -- vai lähtisinkö suoraan takaisin etelään päin viettääkseni pidempään aikaa Andhra Pradeshissa, Tamil Nadussa ja Keralassa (ja lopuksi taas Karnatakassa). En osaa vielä sanoa. Pitänee päivittää matkasuunnitelmaa sitten tien päältä teidänkin tiedoksenne.
Kokonaisajatus kuitenkin on mennä ensin Goan ympäri Mumbaihin, jonka jälkeen matkustan mantereen läpi itärannikolle, josta kierrän rannikkoa pitkin takaisin Kundapuraan ja Bangaloreen. Lentokoneeni lähtee Bangaloresta 22. helmikuuta 2007 kello 2.20 aamuyöllä; ja Suomeen minun pitäisi laskeutua 14.50, jolloin toivon veljeni olevan minua vastassa talvitakin kanssa (tärkeää!). Mielenkiintoisena psykologisena yksityiskohtana mainittakoon, että koska paluuni päivämäärä on ollut jo pitkään ainoa päivämäärä jolla minulle varsinaisesti on mitään väliä, olen jo kauan elänyt alitajunnassani vuotta 2007; ja joka kerta kun jossain mainitaan vuosi 2006 ajattelen sen olleen viime vuosi. Olen todellakin irtautunut täällä kokonaan ajasta; ja voin täysin rehellisesti sanoa nauttivani siitä täysin siemauksin.
Tätä kirjoittaessani olen Kundapurassa, nukkumassa viimeistä yötäni FSL:n toimistolla (miksi toimistolla on tylsä tarina, joten en sitä kerro), mutta tarkoituksenani on vielä levittää rinkkani lattialle ja tehdä viimeinen tuomio: mitkä lähtevät mukaan ja mitkä jäävät tänne odottamaan paluutani. Tietokoneeni jää, se on selvä, ja kaikki ne kirjat jotka jo olen lukenut; mutta jatkokysymykset kuuluvat: kuinka paljon vaatetta viitsin raahata; ja kannattaako minun kuljettaa vesifiltteriä mukanani; ja tarvitsenko minä ihan välttämättä sitä makuupussia; ja voisinko kenties sittenkin jättää taskulampun FSL:lle... ja niin edespäin, ja niin edespäin...
Tästä se lähtee. Vähän mahanpohjasta ottaa, mutta sehän vain osoittaa että matka on tehtävä. Onneksi rinkka on kuitenkin kevyt; ja sitä kevyempi mitä enemmän jätän tavaraa tänne odottamaan itseäni. Valintoja valintoja, mahdollisuuksia mahdollisuuksia...
Matkan paras vaihe on aina sen alku, kun kaikki mahdollisuudet ovat auki, ja joka ainoa pieni asia avaa vain lisää ovia; ja kun vielä ei lainkaan tiedä mitä niistä ovista tulee lopulta kulkemaan; eikä sitäkään mitä niiden ovien takaa mahdollisesti löytyy. Alku on se hetki kun kaikki on vielä mahdollista, eikä ole vielä ehtinyt huomaamaan että valitsemalla yhden oven yleensä sulkee perässään useita muita, vähintään yhtä mielenkiintoisia ovia.