Kimmo Unkarissa
[edellinen][seuraava]
Kuinka syntyy opintosuunnitelma

[12.09.2003] Täällä on vielä niin turistiolo, että tahtoo aina välillä unohtua, että opiskelemassahan täällä olisi tarkoitus olla. Toisaalta tämä tietysti johtuu siitä, etten ole vielä opiskellut, enkä vielä oikein edes ole varma mitä täällä opiskelen, tai edes minkä opiskelu on mahdollista.

Periaatteessahan täällä pitäisi olla laitoksella erasmus-koordinaattori, joka kertoisi meille mitä tehdä ja miten ne pitäisi tehdä. Ja kyllä täällä sellainen onkin. Hän vain ei ole läsnä. Hauskaa tästä tekee se, että ihmiset eivät oikein yhtään tiedä missä hän on ja milloin palaa. Arviot paluuajasta vaihtelevat välillä "mitä? eikö se ole täällä" ja "muutti pois eikä tule koskaan takaisin". Kukaan ei tunnu tietävän missä nainen on, ainoastaan huhut kiertävät villeinä (huhut ovatkin Miskolcia pyörittävä voima, sen olen jo matkani aikana huomannut).

No niinpä asiat täytyy hoitaa jotain muuta kautta. Onneksi maa on täynnä ystävällisiä ihmisiä, jotka ilmeisen mielellään organisoivat kaikkia asioita, jotka eivät edes ole heidän ongelmiaan. Niinpä olen tämän viikon kierrellyt yliopistoa tapaamassa kaikenlaisia ihmisiä, jotka kaikki ovat kertoneet minulle, että ei hätää, teen mitä teen niin kaikki sujuu hyvin, ja jos jotain ongelmia ilmenee niin käyn vain heille kertomassa ja he hoitavat. Ja yllättäen, niin he tekevätkin.

Ongelma on vain siinä, että kaikki eivät ollenkaan ole välttämättä samaa mieltä siitä, mikä meille on tarpeellista ja mikä ei. Toisaalla sanotaan, että meidän olisi parempi ilmoittautua kursseille samaa kautta kuin paikallistenkin oppilaiden, toisaalla ihmetellään tämän järkeä ja käsketään vain menemään tunneille. Ilmoittauduin kuitenkin (ja ilmoitin muutkin täällä olevat suomalaiset, kun lainasin heidän passejaan) tietokonejärjestelmään. Tai en varsinaisesti ilmoittautunut, vaan seurasin vierestä kun ihmiset neuvottelivat unkariksi ja järjestivät asioitani. Sillä englantiahan täällä ei yleisesti puhuta (ei muitakaan kieliä sen paremmin), joten virastoihin, ja kauppoihin, on syytä ottaa niitä paikallisia mukaan.

Tietokoneohjelma, jonka kautta ilmoittautuminen tapahtuu, on hieno. Totta kai täysin unkariksi, joten ilman paikallisia tulkkeja sitäkään ei voi käyttää, mutta myös toimimaton. Ilmeisesti sillä on jotain ongelmia ymmärtää ulkomaalaisia opiskelijoita, joten emme sitten ilmoittautuneet sen kautta. Se olisi tietysti muutenkin ollut ongelma, sillä ohjelma sammutetaan tänään perjantaina, ja itse asiassa minulla on tapaamisia täkäläisten opettajien kanssa vasta ensi viikolla. Näissä tapaamisissa siis keskustelemme siitä mitä voisin englanniksi (tai vaikka suomeksi) opiskella, kun niillä unkarinkielisillä luennoilla istuminen on vähän kypsähköä.

Eli siis viikon on jo yliopisto avoinna ollut, mutta en ole vielä istunut oikein yhdelläkään oppitunnilla enkä luennolla. Niiden sijaan olen tavannut monta miellyttävää ja auttamishaluista toimistotyöntekijää, opettajaa ja muuten vain unkarilaista, jotka edelleen minulle ovat vannoneet, että kyllä kaikki sujuu hyvin eikä mitään ongelmaa. Ja jos ongelmia on, niin käy vain heille sanomassa, niin ne hoidetaan.

Ja mikä kummallisinta, minä uskon heitä.


Tulostettava versio tästä kirjeestä

[edellinen][seuraava]
© Kimmo Kristian Rajala 2003. Saa lähettää palautetta. Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.