kirjeet | kuvat | |||||
08.09.2003 Monen totuuden valtakunta 12.09.2003 Kuinka syntyy opintosuunnitelma 17.09.2003 Tunnelmapala 23.09.2003 Unkarilaista ruokailua 26.09.2003 Opintorahan ostovoimasta 30.09.2003 Viikonloppuisin tapahtuu 03.10.2003 Smaragdikaupunki 07.10.2003 Mutta minuahan varoitettiin 17.10.2003 Mutka Slovakiaan 18.10.2003 Kylmyys ja pimeys 20.10.2003 Lyhyt teksti opiskelusta 26.10.2003 Välisoitto sadalle eurolle 31.10.2003 Luopumisen tuskaa 03.11.2003 Aina kannattaa kysyä 07.11.2003 Kuvia kuvia 10.11.2003 Sekalaisia kirjoituksia 14.11.2003 Ötös Kollégium 17.11.2003 Balaton ja AIESEC 21.11.2003 Trianonin sopimus 25.11.2003 Kolme viikkoa 04.12.2003 A Text in English 07.12.2003 Tositarina 09.12.2003 Paluu Bécsiin 11.12.2003 Lopun alkua 13.12.2003 Unkarilaisesta musiikista 15.12.2003 Loppu 18.01.2004 Paluu ja Suomi 15.09.2004 Vuosihuolto |
Mutka Slovakiaan [17.10.2003] Istuimmepas tuossa, minä, Jenni ja Ioannis, Menzassa tiistai-päivällä, ja mietimme, mitä voisimme seuraavana päivänä tehdä. Mitään virallista ohjelmaa meillä ei ollut, sillä kaikki oli peruttu eri syistä, jos mitään yleensä oli ollutkaan. Ruokakin oli pahaa. Pitkään olemme suunnitelleet kaikissa lähialueen kaupungeissa käymistä, pari kertaa olemme jo yrittäneetkin Egeriin lähteä (voi, se on iiihana kaupunki, paaaljon parempi kuin Miskolc, kaikki unkarilaiset sanovat), mutta aina se on epäonnistunut. Ainoaksi tutuksi kaupungiksi Miskolcin ulkopuolella onkin jäänyt sitten Budapest, jonne pääsee aina, ja jossa olenkin jo pariin otteeseen käynyt, nähtävyyksiä bongaamassa tai sitten taidemuseossa. Nyt me sitten päätimme että nyt me kyllä ihan varmasti lähdemme Košiceen! Košice on Slovakian puolella, mutta käsittääkseni lähes täysin unkarilaisten asuttama, ja Let's Go: Eastern Europe:n mukaan Slovakian kaunein kaupunki. Ja tietysti aivan Miskolcin kyljessä, etäisyys on alle sata kilometriä, rautatietä pitkin hieman enemmän. Kävimme siis ostamassa liput hienolla unkarintaidollamme (okei, Ioannisin hienolla unkarintaidolla, mutta yhtä hyvin minäkin sitä puhun) ja seuraavana aamuna puoli kahdeksalta junamme jo puksuttikin kohti vieraita maita. Ja hieman yllättäen me olimme kaikki siinä kyydissä. Passintarkistus rajalla oli sitä samaa tasoa mihin kesällä interreilatessa tottui, eli tarkastajat nappaavat passin, toteavat kantta ja kuvasivua vilkaisemalla, että ai jaa, Euroopan Unioni ja Suomi, lyövät leiman jos viitsivät ja jatkavat matkaansa. Ioannisin passia yksi heistä katsoi vähän pidempään, kun kahden suomalaisen passin (joista toinen EU-passi ja toinen ei) jälkeen kolmas ei enää yllättäen ollutkaan samasta maasta. Viisumimmekaan eivät unkarin rajavartijoita kiinnostaneet, vaikka palatessamme passintarkastaja näyttikin siltä, että hänen olisi pitänyt jotain tehdä. Vähän aikaa mietittyään hän kuitenkin päätti sen olevan liian työlästä ja palautti passin. Aiempi kokemukseni Slovakiasta oli sen pääkaupungista Bratislavasta, ja täytyy sanoa, että sen perusteella en paljoa odottanut. Bratislava näyttäytyi minulle hirvittävänä, lähes täysin rapistuneena ja likaisena kaupunkina, jonka asiakaspalvelu on parhaimmillaan järkyttävää (kassat suljetaan nenän edestä, myyjä lähtee pois asiakkaan saapuessa). Bratislava oli se, joka sai minut hieman pelkäämään Miskolciin tuloa, mutta luojan kiitos Unkarissa ei ole juuri mitään, joka muistuttaisi tuosta kokemuksesta. Ei kyllä ollut Košicessakaan. Košicen keskusta on jumalaisen kaunis. Pääkadun päästä nouseva kirkko on eräs mielenkiintoisimpia rakennuksia, joita olen koskaan nähnyt, joka ainoan tornin ollessa täysin eri arkkitehtonista tyyliä. Sisältä päin se näyttää ihan goottilaiselta kirkolta, ei mitään erikoista, vaikka saarnastuoli olikin aika vaikuttava, täynnä goottilaista tilpehööriä. Kirkkoa vastapäätä on "tanssiva suihkulähde", suihkulähde, joka suihkuttaa vettä musiikin tahtiin. Pienessä puistossa, jonka keskellä se oli, soi koko päivän musiikki ja valtaisa suihkulähde purskautteli vettä niin tuiristien kuin paikallistenkin iloksi. Kokemusta on mahdotonta sanoilla kuvailla, kuten yleensäkin asioita, jotka silmillään havannoi, mutta sanottakoon, että suihkulähteen runollinen ja romanttinen mahtipontisuus olisi kyllä pitänyt minut pauloissaan pidempäänkin, ehkä peräti tunteja. Ja se musiikkikin, jonka mukaan lähde tanssi, oli kiitettävän vaihtelevaa. Tietysti lähinnä rauhallista, mutta sekoitti sekä klassista että populaarimusiikkia. Vaikka vähän peittyikin suihkulähteen äänekkääseen kohinaan. Eikä tässäkään vielä koko Košice ollut. Mutta melkein. Kaupungin upea ydinkeskusta on kuitenkin hyvin pieni, ja varsin pian siltä poiketessaan löytää itsensä jälleen itäisestä Keski-Euroopasta. Talot ovat kipeästi peruskorjauksen tarpeessa, eikä niistä kauniita tulisi sittenkään. Kiipesimme kaupunkia ympäröivien mäkien päälle, tai siis yhden sellaisen, ja sieltä katsellessamme muistin taas Bratislavan. Maisemaa hallitsi kaksi jättikokoista, toisistaan kloonattujen kerrostalojen muodostamaa asuinaluetta. Talot näyttivät kyllä siltä etäisyydeltä puhtailta ja hyväkuntoisilta, ainakin ulospäin, mutta - ah - niin tylsiltä. Aivan kuin se maisema, joka avautui Bratislavan linnanpihalta: Samanlaisia betonitaloja silmänkantamattomiin. Asiakaspalvelussa ei ollut kuitenkaan mitään ongelmaa. Tiskien takana olevat ihmiset paitsi palvelivat niinkuin pitääkin, myös hymyilivät asiakkaille ja vieläpä -- tämä oli Unkariin jo tottuneelle käsittämätön yllätys -- puhuivat englantia!! Tietysti Košice nyt on turistikaupunki, joten kielitaidon sopii odottaakin olevan paremmin kuin matkaoppaiden kuoliaaksi vaikenemassa Miskolcissa, mutta käsittääkseni turismi kuitenkin on lähinnä kotimaista tai itäeurooppalaista, tai enintään saksalaista, joten englannintaito ei kai ole kuitenkaan välttämätöntä. Tai ehkä Slovakian kielenopetus vain on tasokkaampaa, en tiedä.. Ei Košicesta turistille kovin moneksi tunniksi nähtävää irronnut, mutta olihan se nyt Miskolcia siistimpi kaupunki. Heti sinne astuessamme huomasin, ja huomautin ihmisille, että siellä näkyy jotain, jota Miskolcissa soisi näkevänsä paljon enemmän: taloja remontissa. Sillä talojen korjaus jos mikä on merkki yhteiskunnan noususta kohti länsieurooppalaista hyvinvointia. Ja Miskolcissa en ole vielä nähnyt yhtään taloa, opiskelija-asuntoloita lukuunottamatta, remontoitavan. Oli Košicessakin vielä paljon remontoitavaa ja puhdistettavaa (kaikki talot ovat täällä päin, ja Budapestissakin, niin mustia, niin nokisia, että niiden todellinen kauneus on lähinnä potentiaalista). Kyllä Košice kuitenkin kuvaani Slovakiasta huomattavasti kirkasti. Ja sen keskusta oli ihan oikeasti kaunis. Siitä varsinkin pidin, että sinne oli hankittu lähiaikoinakin julkista taidetta, eikä vain luotettu menneiden aikojen tenhoon. Ja ne uudetkin veistokset olivat pätevien ihmisten työtä, kauniita katsella ja ilahduttavia ajatella. Päivän nautittuamme vieraista maista palasimme illaksi kotiin Miskolciin, valmiina uusiin seikkailuihin. Joita olisi syytä tulla, sillä ensi viikolla yliopistolla on syysloma, jolloin opetusta ei ole, ja todennäköisesti kaikki opiskelijatkin lähtevät koteihinsa. Ehkäpä nyt jo pääsisin sinne Egeriin asti.
Tulostettava versio tästä kirjeestä
|
© Kimmo Kristian Rajala 2003. Saa lähettää palautetta. Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa. |