Hevoskyyti |
Hajonnut kuorma-auto |
Jalkapatikassa |
Dogonien jyrkänne |
Dogonien perinteisiä asumuksia |
Tellemien linnunpönttöjä |
Oppaamme kielekkeen reunalla |
Lisää dogonien perinteisiä asumuksia |
Kani-Kombolen markkinat |
Vain miehille |
Kivipeli |
Sinä |
Roinaa |
Kristittyjen kylä |
Bamakossa emme olleet sitten kovinkaan turisteja, joten ottamiemme valokuvien määräkin on varsin pieni. Kävimme tutustumassa erinäisiin Kaisua ammatillisesti kiinnostaviin ihmisiin ja instituutioihin, kuten vaikka Icrisatiin, jolla on myös Bamakossa pieni, mutta puolen päivän visiitin perusteella toimivampi yksikkö (tai ainakin Bamakon Icrisatin ravintolasta sai useaa erilaista ruokaa, vaikkakin "ilman lihaa" oleva kastike oli vain vähän vähemmän lihaisa kuin "lihallinen" kastike, mutta silti aivan liian lihaisa meille).
Älä katso! |
Lapsia |
Mies |
Kaisu Bamakossa |
Ouagadougoussa vietimme sitten palatessamme vielä kaksi päivää, lähinnä siksi, että matka yhteenmenoon Bamakosta Niameyhin olisi ollut vähän turhan rankka (vaikka sen periaattessa voisi bussilla tehdäkin puolessatoista päivässä). Emme me mitään sen kummempaa Ouagassa tehneet. Ravintolassa kävimme syömässä, ja siinä onkin taas se yksi suuri ero Niameyn ja näiden muiden Sahelin pääkaupunkien välillä: sekä Ouagassa että Bamakossa ravintoloissa työskenteli valkoisia ihmisiä kokkeina, baarimikkoina ja tarjoilijoina. Ja olihan Kaisu silloin jouluna Ouagassa nähnyt supermarketissakin valkoisen kassaneidin! Asioita, joita en voisi ikinä kuvitella Niameyssä. Ei kuitenkaan siksi, että Niamey olisi jotenkin rasistisempi paikka, vaan siksi, ettei täällä ole valkoisia.
Dogonien maa |
Tommi
Kuvatekstit:
HevoskyytiHajonnut kuorma-auto
Tommi puikkelehti pensaaseen varjoon odottamaan maapähkinälastissa olevan kuorma-auton korjaamista, ja Kaisu ihmettelee, että mitä ne sillä tukilla tekivätkään.
Jos auto olisi pahemmin hajonnut, olisimme saaneet odottaa tässä jokseenkin ei-missään varmaan aika kauan; niin vilkkaasti liikennöity tie oli, että yhtä ainoaa kulkupeliä emme reilun puolen tunnin korjaustauon aikana nähneet.
Jalkapatikassa
Dogonien maassa käytimme pääsääntöisesti kulkuvälineenämme Merrelin vaellussandaaleja.
Esineiden pään päällä kantaminen on todella loistava keksintö, ja ymmärtää kyllä, miksi varsinkin Afrikassa se on hyvin yleistä: olennaista ei ole se, että kädet ovat vapaana ja että voi ottaa hameen helmasta kiinni, vaan että pään päällä keikkuva esine toimii päähineenä ja varjona.
Dogonien perinteisiä asumuksia
Perinteisesti dogonit ovat asuneet aivan jyrkimmän kielekkeen alareunassa, mutta nykyisin, kun enää ei tarvitse pelätä jatkuvia naapuriheimon hyökkäyksiä, ovat dogonit muuttaneet joko kielekkeen ala- tai yläpuolella oleville tasangoille jättäen nämä perinteiset asumukset vain lähinnä turistien iloksi.
Tellemien linnunpönttöjä
Keskellä jyrkännettä on näitä noin 1000 vuotta vanhoja asumuksia, joihin ei nykyisin ole oikeastaan minkäänlaista kulkuyhteyttä.
Kani-Kombolen markkinat
Kani-Kombolessa, dogonien maassa, järjestetään markkinat joka torstai, ja me satuimme juuri torstaina Kani-Kombolessa olemaan.
Jos dogonien maa tuntui olevan lähinnä turisteille suunnattu alue, niin nämä markkinat olivat kuitenkin jokseenkin pelkästään paikallisille: myytävänä oli riisiä ja mangoja ja kattiloita ja vastaavaa, jota turistit harvemmin matkamuistoiksi ostavat.
Mielenkiintoisesti dogonien kylien markkinapäivät kiertävät joissain paikoissa länsimaisen seitsemän päivän viikon mukaan, joissain toisissa paikoissa dogonien perinteisen viiden päivän viikon mukaan.
Vain miehille
Tämä on dogonien kylien tärkein paikka, sillä tänne kokoontuvat kylän miehet keskustelemaan tärkeistä asioista samalla kun naiset eivät tee töitä (ts. he tekevät ruokaa ja hoitavat lapsia ja hakevat vettä ja viljelevät maata jne). Katos on vain reilun metrin korkuinen, jotta kaikkien on pakko rauhoittua ja istuutua alas. Paksu katto suojaa hyvin auringolta ja pitää katoksen viileänä.
Kivipeli
Päivällä on liian kuuma tehdä mitään muuta kuin istua varjossa ja vaikka pelata kivipeliä.
Yksityiskohtana huomatkaa Tommin ihan käsittämättömän kiharat hiukset. Ehkä loputon hikoilu tai joku muu ilmastollinen tekijä saa hiukset käyttäytymään täällä kummallisesti.
Sinä
Tämä on ilmeisesti hassun miehen lempiposeerauspaikka, sillä tällaisia kuvia hän esitteli meille varsin useita. Otimme sitten itsekin moisen.
Ovi on perinteinen, hyvin koristeltu dogonien ovi, joita kuitenkaan dogonien maassa ei enää kovin paljoa ole, sillä ne kaikki on varsin tarkasti myyty turisteille.
Roinaa
Hassun miehen tavaroita. Etualalla jököttävä musta pariskunta jököttää nykyään olohuoneemme nurkassa.
Kristittyjen kylä
Päättömiä apinanraatoja käsistään roikkumassa ja apinoiden pääkalloja seinään upotettuna kuulostavat enemmän animistien puuhilta, mutta täällä ne olivat kristityt, jotka moisilla taikatemppujaan tekivät.
Lapsia
Nämä dogonien maassa asuvat lapset juoksivat heti valkoisia ihmisiä nähdessään ottamaan näitä valkoisia kädestä kiinni. Sitten he seurasivat vähän aikaa, ja kohta pyysivät karkkia.
Lievästi huumaavia kola-pähkinöitä taas dogonien maassa on tapana antaa lahjaksi kaikille tärkeille ja vanhoille miehille, ja niitä meilläkin oli mukanamme hieman. Karkkeja ei ollut.
Kaisu Bamakossa
Bamako on vihreä kaupunki.
Dogonien maa
Joskus tellemien aikaan, silloin 1000 vuotta sitten, tässä kielekkeen alareunalla sijaitsi valtava metsä.
www.leipajapiima.com/niger | Copyright © Tommi & Kaisu-Leena Rajala 2003-2004 |