Tuntuu hassulta ajatella, että on syyskuu, kun pihalla on kuumempaa ja kosteampaa kuin koskaan saunan ulkopuolella.
---
"Olkaa kilttejä ja totelkaa liikennesääntöjä", lukee jokaisessa Bangaloren tienristeyksessä. En tunne maan liikennesääntöjä, mutta olen melko varma, ettei vetoomus auta.
---
Öinen bussimatka Bangaloresta Karnatakaan, 450 kilometriä, kesti 13 tuntia. Bussi oli jokin paikallinen luksusbussi, penkit olivat mukavammat kuin missään käyttämässäni bussissa koskaan, ja siellä oli makuupaikatkin.
---
Ensimmäinen viikkoni Kundapurassa on muodostunut tavanomaisesta ulkomaille lähteville suunnatusta orientaatiosta. Puhutaan paikallisesta kulttuurista, kulttuurishokista, tapaeroista. Mitään en ole oppinut, mitä en olisi ennen tiennyt -- tai saanut helposti selville ilman orientaatiojaksoakin -- mutta mukavaa on ollut. Joka tapauksessa viikko muiden ulkomaalaisten seurassa on mukavasti pehmentänyt saapumista. En ole yksin ihmetysteni kanssa.
---
Ruoka on hyvää. Orientaatioviikon ruoka on ollut erinomaisen hyvää. FSL India on käsittääkseni tarjoillut ruuan länsimaiseen makuun laimennettuna, joten ruuan paljon mainostettu tulisuus on ollut jotenkin pettymys. Onhan se tietysti tulista, mutta ei nyt paljon sen tulisempaa kuin Unkarissa.
---
Aivan kuten Suomessa, täälläkin on puita joka paikassa. Toisaalta ne ovat kuitenkin juuri ne samat puut, jotka tuottavat toistuvasti sen suurimman vierauden tunteen. Ne vain näyttävät vääriltä. Ei tuollaisia ole todellisessa maailmassa.
---
Olen ollut sairas. Suoli vetää vielä normaalisti, mutta nenä ja kurkku ovat vihoitelleet koko viikon. Siinä on jotain sairasta, kun palelee ja niiskuttaa, ja samaan aikaan olo on kuumempi kuin koskaan tähänastisen elämän aikana.
Ikävä aika sairastua, kun juuri samaan aikaan pitäisi olla se kaikkein sosiaalisin ja ulospäinsuuntautuneisin. Pitäisi tutustua muihin vapaaehtoisiin ja sopeutua kulttuuriin. Mutta no, ehtiihän tässä.
---
Majapaikaksemme määrätyssä FSL:n "Pienen talon" suihkussa asusteleva herra Torakka ei saavuttanut esityksellään suurta suosiota italialaiselle naiskatsojalle esiintyessään. Minulle esiintyneet herrat Tuhatjalkainen ja Ällö Limanuljaska sen sijaan melkein litistyivät kun en meinannut lainkaan huomata heidän esitystään. Kaikki kolme ovat kuitenkin edelleen elossa ja turvassa suihkun suojassa. Heillä on siellä kavereitakin.
---
Kun maailmasta poistetaan liikennesäännöt, kun liikennevalot pysyvästi sammutetaan, ja liikenteenohjaajakin siirtyy tien sivuun vain katsomaan ohi kiitäviä riksoja, moottoripyöriä, polkupyöriä ja autoja, eivät liikennesäännöt poistu, ne vain muuttuvat.
Tarkkailin pitkään Bangaloren liikennettä vain nauttien sen järjestelmällisestä kaaoksesta. Havaitsin kaksi voimassa olevaa liikennesääntöä: 1. Toiseen ei saa törmätä -- toisin sanoen, jos joku kiilaa eteesi, jarruta; ja 2. Vastaantulevia (ainakin suurempia motoroituja) liikennevälineitä väistetään (lähes poikkeuksetta) vasemmalta.
---
Öisen bussimatkan jälkeen jalkani olivat täynnä hyttysenpuremia. Elän vielä.
---
Muistutus itselle: Juo enemmän vettä. Viikko intiassa ja kahtena päivänä ollut selkeää nestehukasta johtuvaa pahoinvointia. Pitää juoda enemmän.
---
Minulla selvästikin olisi joogalle tarvetta. Kun meillä oli täällä naapurien talonkatolla sessio, huomasin että yksinkertainen käsien nostaminenkin on jäykälle ruumiilleni ylitsepääsemätön rasitus. Vaikeinta joogassa oli kuitenkin hengityksen kontrollointi. Nenä tukossa ja kurkku kipeänä on paha hengittää hallitusti. Lopetin liikeharjoitukset kesken. Rentoutusharjoitukset sen sijaan avasivat nenäni.
---
Katselin matkabudjettiani ja laskeskelin, että täällä ollessani voin käyttää keskimäärin 8 - 9 euroa päivässä. Siihen nähden, että tiistaiaamusta lähtien olen kuluttanut Kundapurassa melko tarkkaan 50 senttiä (27 Rs), ongelmia ei pitäisi tulla.
---
Paikalliset kulkevat täällä sateenvarjojen kanssa. Varsinkin silloin, kun sataa. Mutta kyllä täällä etenkin naiset käyttävät niitä myös auringonvarjoina.
---
Kundapuran liikenne on ihan rauhallista ja järkevää. Jos Bangaloressa nyt kerran jouduinkin hyppäämään viime hetkellä yhden auton edestä, joka päätti ottaa etuajo-oikeuden, niin täällä hengissä selviäminen on vähän muutakin kuin pelkkää tuuripeliä. Selviäminen on jopa todennäköistä.
Silti todennäköisin kuolinsyy täällä ollessa varmasti on liikenne.
---
Taas kerran olen kovin kateellinen naisille. Nämä naistenvaatteet täällä ovat niin kauniita, niin kauniita. Miehet pukeutuvat pitkiin housuihin ja kulahtaneisiin kauluspaitoihin, mutta naiset loistavat väreissään ja huiveissaan kilometrien päähän. Tahtoo olla nainen.
---
Olen viikon aikana tarkkaillut myös ääni- ja valomerkin (eli valojen vilauttelun) symbolista merkitystä intialaisessa liikenteessä. Äänimerkki tarkoittaa "minä tulen" niille, jotka eivät autoa näe -- eli toisin sanoen torvea painetaan vastaantulijoille kun ohitus aloitetaan, sekä aina ennen risteyksiä ja tiukkoja mutkia. Valomerkki taasen on sama tiedotus niille, jotka auton näkevät. Eli kun ohitustilanteessa kisaillaan vastaantulijan kanssa siitä, kumpi jänistää ensin, niin silloin vilautellaan valoja. Kisan voittaa yleensä isompi auto.
Merkkejä voidaan antaa myös ihan huvin vuoksi ilman mitään näkyvää syytä.
---
Kyllä Kundapuran asukkaat englantia osaavat: "What is your name?" ja "What is your country?" tulevat ihan sujuvasti ja ymmärrettävästi. Mutta siihen se kielitaito sitten rajoittuukin. Ja jälkimmäiseen kysymykseen antamani vastaus, Finland, aiheuttaa toistuvaa hämmennystä. Siitä huolimatta kaikki, etenkin lapset, mutta myös aikuiset, näitä kahta kysymystä toistuvasti kyselevät.
---
Mikäli niistä Suomessa uutisoitiin, niin ne pommit räjähtivät yli tuhannen kilometrin päässä, vaikka naapuriosavaltio onkin. Täällä on täysin turvallista. Ei hätää.
---
Täällä on lähinnä saksalaisia vapaaehtoisia. Kaikki heistä ei osaa ylikansallisten ihmisten ensimmäistä sääntöä: erikielisten läsnäollessa puhutaan kieltä, jota kaikki ymmärtävät. Eipä sillä niin ole väliä. Saanpa enemmän omaa tilaa ja aikaa.
---
Sukulaisille ja ystäville tärkein viimeiseksi: Olen kunnossa ja täällä on mukavaa. Olen onnellinen.