Niitä tuli tänne taas ne tulee joka kuukausi ja niitä on aina monta vaikka kuinka monta sillä nytkin tuli ainakin viisitoista ja ne tulee aina tiistaina tiistaina aamulla ja ne tulee aina bussilla ja ne tulee aina Bangaloresta jonne ne lentää lentokoneella mistä ikinä tulevatkaan ja ne haetaan aina lentokentältä jossa niitä ollaan vastassa ja ne viedään hotelliin ja sitten ne tulee tänne aina tiistaina aina aamulla aina bussilla aina Bangaloresta aina lentokentältä jossa niitä ollaan vastassa paitsi ei enää tammikuussa sillä tammikuussa ne tulee tänne itse niiden pitää itse osata lentokentältä hotelliin ja hotellilta bussille ja bussilla tänne Kimmo oletko kiltti ja kirjoitatko niille ohjeet että ne osaavat tammikuussa tänne Roxandra sanoi ja kerro niille hinnat mitä tänne tulo maksaa ja kerro niille ohjeita miten Intiassa tänne asti pärjää Roxandra jatkoi ja minä sanoin että totta kai ei minulla mitään muutakaan tekemistä ole ei siellä minun koululla vieläkään mitään tekemistä ole ja totta kai minulla on aikaa ja totta kai minusta on mukava auttaa ja totta kai minä kirjoitan ohjeet tuleville niille ja Roxandra sanoi kiitos ja minä sanoin eipä kestä paitsi että minä sanoin sen englanniksi koska me puhuttiin englantia sillä Roxandra on Romaniasta eikä osaa ollenkaan suomea ja sitten minä istuin minun tietokoneelle ja aloin kirjoittaa ja aloin etsiä netistä tietoa ja lukea matkaoppaita ja kirjoittaa matkaohjeita ja hintoja ja neuvoja koska niitä pitää neuvoa koska Intiassa riksakuskit huijaavat aina tai ei aina mutta ainakin isommissa kaupungeissa Kirsi kysyi huijaako ne täälläkin ja minä sanoin että ei ne täällä täällä ollaan rehellisiä ja jos haluaa tietää oikean hintatason niin kannattaa kiertää täällä kauppoja ja sitten tietää että jos jossain myydään tavaraa samaan hintaan kuin täällä niin sitten siellä myyjä ei ainakaan huijaa ja sitten Kirsi kysyi niitä samoja kysymyksiä mitä ne aina aluksi kysyy ja mietti samoja asioita mitä ne aina aluksi miettii ja teki samoja havaintoja mitä ne aina aluksi tekee ja minä vastailin ja kertoilin ja puhelin juttuja joita ajattelin niiden haluavan tietää ja vastailin ja kertoilin ja puhelin niitä Kirsille sillä Kirsikin on niitä ja Kirsikin tuli tänne tiistaina tuli aamulla tuli bussilla niin kuin ne loputkin neljätoista niistä mutta minä puhuin vain Kirsille sillä Kirsi on Suomesta niin kuin minäkin olen Suomesta ja me molemmat puhutaan suomea ja minä sanoin Kirsille että onpa mukava taas puhua suomea vaikka minä sanoinkin sen sellaisella kirjakielisellä suomella enkä lainkaan sillä suomella jota tavallisesti puhun mutta oli mukavaa kun Kirsi kuitenkin vielä puhui ihan luontevaa ja sujuvaa suomea toisin kuin minä vaikka minä puhuinkin paljon enemmän sillä Kirsi halusi tietää niitä asioita mitä ne aina haluaa tietää ja minä vastailin ja kertoilin ja puhelin niitä juttuja siinä FSL:n toimiston vieressä olevassa juhlasalissa joka on kiinni siinä hindutemppelissä jonka oven päällä on se Hanumanin kuva sen apinan kuva joka avaa rintakehäänsä ja sieltä kurkistaa ihmisiä se apina on Hanuman ja sen kuva on sen temppelin oven päällä ja se temppeli on sen salin vieressä joka on sen temppelin ja FSL:n toimiston välissä ja jossa minä vastailin ja kertoilin ja puhelin Kirsille niitä juttuja joita ne aina haluaa kuulla ja minä vain juttelin Kirsille vaikka siellä oli neljätoista muutakin niitä ja vaikka kuinka paljon meitä sillä siellä oli meidän ja niiden tapaaminen jollaista ei ole ennen järjestetty mutta kun me Hampissa valitettiin että ne jää meille aina vieraiksi eikä me oikein koskaan edes tavata niitä niin toimiston tytöt sitten järjestivät tällaisen tapaamisen jossa me ja ne voidaan tutustua ja sitten me tunnetaan niitä ja sitten me ja ne voidaan tehdä juttuja yhdessä myöhemminkin ja meillä ja niillä oli siinä tapaamisessa kivaa vaikka minä vain juttelinkin Kirsin kanssa koska pelkästään Kirsi puhui suomea ja minusta oli niin kivaa puhua suomea kun en Verenaakaan ole nyt tavannut yli viikkoon kun Verena ei ollut edes tässä meidän ja niiden tapaamisessa jossa minä vain juttelin suomeksi Kirsin kanssa paitsi pari sanaa muiden meidän kanssa kun minä ajattelin kun minulla on tylsää siellä minun koululla kun minulla ei ole siellä mitään tekemistä ja minä vain istun ja katselen kun opettaja opettaa ja tanssii ja laulaa ja lyö lapsia ja joka tapauksessa minun iltapäivät on vapaita kun iltapäivisin minulla ei ole mitään niin minä ajattelin että minä voisin vierailla muissa projekteissa muissa kouluissa katsomassa millaista niissä on ja minä siellä meidän ja niiden tapaamisessa juttelin Walterille että voisinko minä huomenna käydä Hindu Schoolissa kun Walter on yksi niitä ainoita opetusprojektissa työskenteleviä joka on oikeasti tyytyväinen ja onnellinen vapaaehtoistyössään Hindu Schoolissa ja Walter sanoi kun minä kysyin että totta kai saan käydä katsomassa häntä kun hän työskentelee opetusprojektissaan ja minä ja Walter sovittiin että me tavataan huomenna kello kolme Hindu Schoolin edessä joka on ihan vain viisikymmentä metriä minun isäntäperheen talosta etelään ja meidän huoneeseen sieltä koululta kuuluu aina joka aamu Karnatakan osavaltiolaulu kello yhdeksän neljäkymmentä ja se aina tarkoittaa aamuisin sitä että minun pitäisi lähteä omalle koululle omaan projektiin mutta minä aina viivyttelen vielä parikymmentä minuuttia joskus tunninkin sillä minulla ei ole siellä koululla mitään tekemistä minä vain istun ja katselen kun opettaja opettaa ja laulaa ja leikkii ja lyö lapsia ja minulla on tylsää ja turhauttavaa eikä mitään tekemistä joten minä olen ajatellut että minä voisin alkaa vierailla muissa projekteissa muissa kouluissa ja sen takia minä sovin Walterin kanssa että me tavataan huomenna kello kolme iltapäivällä Hindu Schoolin edessa ja Walter sanoi että sovitaan näin vaikka Walter kuitenkin unohtaakin joten Walter sanoi että jos häntä ei näy niin pitää vain kysyä joltakulta missä Walter on niin ne kyllä kertoo ja minä sanoin selvä ja Walter sanoi selvä ja me sanottiin toisillemme että tavataan huomenna kello kolme ja sitten minä sanoin hei hei myös Kirsille mutta Kirsille minä puhuin suomea toisin kuin Walterille joka ei ole suomalainen vaan hollantilainen joten me puhuttiin toisillemme englantia mutta Kirsille minä sanoin hei hei suomeksi kun minä poistuin meidän ja niiden tapaamisesta jonka toimiston tytöt oli järjestäneet niiden ensimmäisenä iltana eli tiistaina koska ne tulee aina tiistaina aina aamulla aina bussilla aina Bangaloresta paitsi ei enää tammikuussa mutta nyt on vasta marraskuu joten ne vielä tulee sillä tavalla ja sieltä meidän ja niiden tapaamisesta minä lähdin pois Olgan kanssa syömään jäätelöä kun Olga pyysi kun minä esittelin Olgan ja Kirsin toisilleen kun ne molemmat työskentelevät ekoturismiprojektissa tai en minä esitellyt niitä vaan minä vain sanoin Kirsille että tuossa on Olga ja että Olga työskentelee ekoturismiprojektissa ja että Olga on yksi niitä harvoja jotka on oikeasti tyytyväisiä ja onnellisia vapaaehtoisprojektissaan sillä Olga on tutustunut paikalliseen musiikkiin ja tansseihin ja ottanut niistä selvää ja miettinyt miten sitä voisi soveltaa matkailuun ja Olga on matkustellut ja opiskellut ja nähnyt ja tehnyt projektinsa nimissä koko ajan ja paljon ja minä olen Olgalle avoimesti kateellinen ja minä sanoinkin sen Olgalle kun me käytiin syömässä jäätelöä Olgan ja Olgan huonetovereiden ja yhden tytön kanssa joka oli niitä niitä jotka tulevat aina tiistaisin aina aamuisin aina bussilla aina Bangaloresta ja me syötiin gadbadit joka on kerrosjäätelö jossa on kerrosten välissä pähkinöitä ja rusinoita ja jotain jotka näyttävät kovasti keinotekoisilta hedelmiltä mutta en tiedä ne saattavat olla oikeitakin mutta yhtä kaikki gadbad on hyvää jos tykkää jäätelöstä ja sitten kun minä ja tytöt oltiin syöty meidän gadbadit minä ja Olga juteltiin vielä vähän aikaa kun Olga oli menossa internetiin ja minä olin menossa kotiin ja se internet ja minun isäntäperhe on melkein vierekkäin vain sadan metrin päässä toisistaan mutta sinä päivänä joka oli tiistai internet ei jostain syystä toiminut joku kaapeli oli poikki jossain Udupissa päin sanoi Dinesh joka omistaa sen internetpaikan mutta Olga meni sinne silti sillä se vain halusi käyttää tietokonetta eikä sille ollut ollenkaan väliä onko koneessa nettiä vai ei ja sitten me sanottiin siinä liikkeen ulkopuolella toisillemme he hei mutta ei suomeksi koska Olga ei puhu suomea vaan saksaa koska Olga on saksalainen ja ehkä venäjää koska Olgalla on venäläinen isä tai äiti tai jotain mutta ainakin Olga puhuu englantia koska minä ja Olga puhuttiin englantia ja minä sanoin Olgalle hyvää yötä ja nähdään taas englanniksi ja sitten minä menin kotiin ja menin nukkumaan mutta vasta parin tunnin päästä sillä kello oli vasta yhdeksän ja ennen kun menin nukkumaan minä tein jotain mutta se ei ole tärkeää ja niin päättyi se tiistai jolloin ne tulivat aamulla tulivat bussilla tulivat Bangaloresta ja meillä ja niillä oli tapaaminen ja minä nukahdin. Ja kun minä nukuin tuli keskiviikko ja keskiviikkona minä menin aamulla minun projektiin minun koululle ja minä istuin siellä taas kolme tuntia ja vain katselin kun opettaja opetti ja lauloi ja leikki ja löi lapsia ja minä vain istuin enkä tehnyt mitään mutta sitten minä otin kynän ja paperia ja aloin kirjoittaa projektikuvausta sillä toimiston tytöt pyysivät meitä kaikkia kirjoittamaan kuvauksen meidän projektista siitä millainen paikka se on ja mitä siellä tehdään ja mitä varten siellä ollaan ja minä kirjoittelin kieli keskellä suuta etten vain antaisi oman turhautumisen näkyä vaan että se teksti olisi innostava ja hyvän kuvan antava ja siitä saisi vain tietää millainen projekti on ilman että minun turhautuminen ja ärtymys näkyy ja minusta minä onnistuin ihan hyvin vaikka minä en tiedä mitä toimiston tytöt siitä ajattelee sillä en ole vielä antanut sitä niille mutta sitä kirjoittaessa minä mietin että kuinka turhaa minun työskentely on kun minä vain istun ja katselen kun opettaja opettaa ja leikkii ja tanssii ja lyö lapsia enkä tee mitään ja ajattelin kateellisena Olgaa joka on tyytyväinen ja onnellinen projektiinsa ja Walteria joka on tyytyväinen ja onnellinen projektiinsa ja minä mietin että iltapäivällä kolmelta minä menen Hindu Schooliin tapaamaan Walteria ja katsomaan millainen se hänen projektinsa on josta Walter aina puhuu kuinka siellä on kivaa ja mukavaa ja aina tekemistä toisin kuin minun projektissa jossa minä vain istun ja katselen enkä tee mitään ja sitten minä menin kolmelta Hindu Schooliin joka on ihan minun isäntäperheen talon vieressä vain viisikymmentä metriä etelään ja minä menin sinne tasan kolmeksi niin kuin suomalaiset tekee vaikka Walter onkin hollantilainen enkä puoli neljäksi niin kuin intialaiset tekevät silloin kun menevät johonkin kolmeksi mutta Walter ei ollut vastassa ihan niin kuin Walter sanoi että hän unohtaisi joten minä menin rehtorin huoneeseen ja kysyin missä Walter on ja rehtori kertoi ja rehtori vaikutti olevan ystävällinen mies ihan niin kuin Walter on aina kertonut ja rehtori vei minut yläkerrassa olevaan saliin jossa Walter leikki lasten kanssa ja kun minä katselin Walteria ja kuuntelin kun Walter vastaili ja kertoili ja puheli siitä mitä hän projektissaan tekee minä olin kateellinen ja ymmärsin miksi Walter työstään pitää Walterilla on selkeä aikataulu ja tekemistä koko päiväksi eikä niin kuin minulla jolla on parhaassakin tapauksessa tekemistä vain kahdeksi tunniksi päivässä jos ei lasketa sitä istumista ja katselemista kun opettaja opettaa ja tanssii ja leikkii ja lyö lapsia jota kyllä saisin niin halutessani tehdä kahdeksankin tuntia päivässä mutta joka on tylsää ja hyödytöntä ja turhauttavaa joten en sitä halua enkä jaksa tehdä mutta minä siis istuin Hindu Schoolissa kolmelta iltapäivällä ja katselin lapsia ja koulua ja kyselin Walterilta kysymyksiä joita Walterilta varmasti seuraavanakin päivänä kysytään kun toimiston tytöt tuovat ne käymään ne jotka tuli tiistaina tuli aamulla tuli bussilla tuli Bangaloresta niin kuin ne aina tulevat paitsi ei enää tammikuussa ja sitten kun ne käyvät Hindu Schoolissa ne kysyy Walterilta kaikkia niitä samoja kysymyksiä kuin minäkin paitsi sillä erotuksella että ne ei vielä osaa vertailla Walterin työtä omaan työhönsä joka minulla on turhauttavaa ja minulla ei ole mitään tekemistä jonka takia minä päätin alkaa kiertämään katsomassa muita projekteja muita kouluja ja jonka takia minä lupasin Roxandralle että minä kirjoittaisin ohjeita niille jotka tulee tammikuussa jotka ei enää tulekaan aina tiistaina aina aamulla aina bussilla aina Bangaloresta vaan vaikka lauantaina vaikka aamuyöstä vaikka junalla vaikka Mumbaista ja joita kukaan ei enää ole vastassa vaan niiden pitää selvitä ihan itse tänne asti jonka vuoksi ne tarvii ohjeita ja tätä ohjetta minä kirjoitin minun tietokoneella keskiviikkona kun oli ilta ja se oli se keskiviikko jonka aamulla minä heräsin ja menin koululleni jossa oli tylsää ja kävin Walterin Hindu Schoolissa jossa olin kateellinen koska Walterilla oli työssään kivaa ja jotain tekemistä niin kuin olen kateellinen myös Olgalle jolla hänelläkin on hauska ja mielenkiintoinen projekti johon hän on tyytyväinen ja onnellinen ja kun minä kirjoitin Olga istui viereisellä koneella ja valmisteli esitystä paikallisesta musiikista ja tanssista ja siitä miten sitä voisi käyttää matkailun edistämisessä jonka hän esittäisi projektistaan niille jotka tulivat tiistaina ja aamulla ja bussilla ja Bangaloresta että nekin saisivat tietää mitä kaikkea kivaa ja mielenkiintoista Olga on tehnyt toisin kuin minä joka vain istun ja katselen koulullani kun opettaja opettaa ja leikkii ja tanssii ja lyö lapsia vaikka minä nyt istuinkin FSL:n toimistolla Olgan vieressä ja kirjoitin ohjeita niille jotka tulee tammikuussa miten ne pääsee tänne ja mitä siitä kannattaa maksaa ja miten niitä ei huijata niin paljon kuin niitä muuten huijattaisiin jos kukaan ei kerro niille mitä vaikka riksakyydit maksaa ja kun minä kirjoitin tätä ja etsin netistä ja ihmisiltä kyselemällä tietoa jota voisin kirjoitaa minulla oli itse asiassa ihan kivaa sillä nyt oikeasti tein jotain jossa on jotain järkeä ja joka oli kivaa ja mielenkiintoista ja ehkä hyödyllistäkin ja vielä kun samalla sain jutella Olgan kanssa ja Manjun kanssa ja Roxandran kanssa ja vieläpä vaikka kuinka monen niistä kanssa ja naapurin pikkupojan kanssa joka kerää kolikoita ja joka aina kysyy niiltä kun ne tulee tiistaina aamulla bussilla Bangaloresta että olisiko niillä oman maansa kolikoita kun niillä yleensä on ja minulla oli kivaa kun tein tätä kaikkea eli kirjoitin ja puhuin vaikka en saanutkaan puhua suomea vaikka suomen puhuminen on kivaa koska kukaan niistä jolle puhuin ei ollut suomalainen vaan melkein kaikki olivat eri maista ja me ja ne puhuttiin englantia mutta siitä huolimatta minulla oli kivaa ja kun minä lopulta lopetin kirjoittamasta neuvoja niille jotka tulevat tammikuussa minä päivänä hyvänsä mihin aikaan hyvänsä millä hyvänsä mistä hyvänsä ja menin kotiin minäkin olin tyytyväinen ja onnellinen tekemistäni asioista ja se on hyvä asia se.