Inter Rail 2003 Rajalan veljekset junalla Euroopassa
 
 
   
[edellinen][seuraava]
Hampuri, 7.7.
Tommi

Lopultakin sain nukuttua kunnolla! Hostellissa olisi saanut aamupalan, jos sen olisi illalla tilannut etukäteen. Me emme tietenkään niin olleet tehneet, joten kävimme taas pizzalla...

Ennen ruokailua kuitenkin kävin asemalla kysymässä yöjunia tälle yölle, muttei niitä tietenkään löytynyt. Niinpä päätimme lähteä samantien Hampuriin, missä olisi enemmän valinnanvaraa yöjunissa.

Juna Hampuriin leikki osan ajasta laivaa, kun se ajettiin lauttaan 45 minuutin ajaksi. Kyseisellä laivalla oli ilmeisesti jonkinlainen erikoislupa verovapaaseen myyntiin, sillä se liikennöi täysin puhtaasti kahden EU-maan välillä pysähtymättä edes missään Ahvenanmaan tapaisessa huijauspaikassa. Seinillä olevien mainosten mukaan tosin esim. tupakkaa sai viedä verovapaasti kokonaisen askin...

Tässä junassa törmäsimmekin sitten suomalaiseen pariskuntaan, jonka miespuolinen puolikas oli päässyt perjantaina armeijasta. Heihin sitten törmäsimme vielä Hampurin lipunmyynnissä ja matkatavaralokeroilla sekä tietysti vielä seuraavan yön junassakin.

Hampuriin saavuttuamme ostimme siis paikat yöjunaan Müncheniin. Istumapaikatkin maksoivat 7 euroa kappale, joten tyydyimme niihin. Istuinten kuitenkin piti olla miellyttävästi kallistuvia, ainakin hienojen värimainosten mukaan.

Lupasin lähettää Kaisulle joka päivä kortin matkalta. Tänään olin moisen lähettänyt jo Kööpenhaminasta, joten en joutunut ostamaan perinteistä Hampuri-korttia Reeperbahn-kuvineen. Kaikki suomalaiset hihhihhii-hauskat ääliöjuntit ja yläasteikäiset pojat (jollainen olin viimeksi Hampurissa käydessäni...) kyllä pitävät moisia niin kovin hauskoina, mutta Kaisu tuskin olisi sellaista arvostanut.

Käveleskelimme Hampurissa illalla muutaman tunnin ja nautimme kauniista kaupungista. Kävimme katselemassa järven rantaa ja olimme jäädä tuhansien lenkkeilijöiden jalkoihin. Täällä tosin lenkkeilijät tuntuvat olevan vähemmän tosissaan kuin Kööpenhaminassa, missä jokainen näytti olevan treenaamassa seuraaviin olympialaisiin.

Ja sitten vihdoinkin illalla pääsimme junaan pois kaikille suomalaisille reilaajille turhankin tutusta Tukholma-Kööpenhamina-Hampuri -putkesta.

Matkalla Saksaan
Matkalla Saksaan

Kimmo

Hampurin junan ikkunasta katsellessa alkoi tuntua jo hiukan ulkomailta. Lähinnä kasvillisuuden runsasmuotoisuuden ja talojen kattomateriaalin vuoksi. Siellä talot todella näyttävät niiltä kolmiokattoisilta neliöiltä, jollaisiksi kaikki ne lapsina opetetaan näkemään.

Matkalla Kööpenhaminasta Hampuriin olimme laivassa. Laiva seilasi kolmisen varttia meren yli juna kyydissään. Laivassa oli tax free ja kaikki hienoudet mitä laivassa tarvitaan. Vessassa oli kondomiautomaattikin. Matkalla ihailin lokkien liitoa samaan tahtiin laivan kanssa ja havannoin, että lokeilla raskaampi työ taitaisi olla sillä, joka lentää kaksikosta toisena. Ensimmäinen vain liitää sopivassa virtauksessa, kun taas toinen joutuu läpsyttämään pysyäkseen mukana ja ollakseen törmäämättä edeltävään, mikäli päätyy samaan virtaukseen.

Mutta tarinan pointti on siinä, että kun poistuimme lautalta, huomasin yläkannella yksinäisen laukun. Mietin, pitäisikö asialle tehdä jotain, kuljettaa laukku infopisteeseen tai mitä sitten kuuluukaan tehdä, mutta ajattelin, että jos laukun omistaja pian huomaisi laukkunsa uupuvan, hän kuitenkin todennäköisimmin etsisi sitä sieltä, mihin oli sen jättänyt. Ja sitä paitsi laivahan oli tyhjenemässä, joten tuskinpa laukkua kukaan varas ensimmäisenä löytäisi. Mitä en ajatellut oli, että tämä saattaisi olla enne.

Hampuri nyt on kuuluisa mistä on. Kaupungin turistipostikorteissa keikistelee vähäpukeisia naisia, ja turistibusseittain väkeä lappaa kaupunkiin vertailemaan maksullista naistarjontaa. Loistavaa. Mitä kaikki sen sijaan eivät välttämättä tiedä on, että Hampuri on aika hirveän ruma kaupunki. Sellainen Saksan Tampere. Vain pari tuntia Hampurissa vietimme, kunnes hyppäsimme yöjunassa Müncheniin, joten kuvani Hampurista ei välttämättä ole tieteellisen täsmällinen, mutta ainakin rautatieaseman ympäristö kaupungissa muodostuu Neuvostovaikutteisesta betoniarkkitehtuurista ja hoitamattomista pöheiköistä. Siellä oli myös jokin järvi, jonka ilta-auringon sävyttämää liplatusta ei voi välttää rakastamasta, mutta kun ne rannan penkit olivat täynnä tägejä ja kaiverruksia (vaikkakin enimmäkseen romanttisia nimiä sydänten sisässä), ei kauneudesta voinut täysin siemauksin nauttia.

Lisäksi se, että lammen ympäristö oli täynnä lenkkeilijöitä, jotka pujottelivat kapealla polulla pyöräilijöiden seassa välillä samalla lastenvaunujakin työntäen ja laulaen korvalappustereoidensa mukana, teki paikasta lähinnä ahdistavan. No, toisin kuin Kööpenhaminan turbosprinttaajat kympin atleettivartaloineen, Hampurin hölkkääjät sentään vaikuttivat rehellisemmin kuntoilijoilta.

Poistuimme Hampurista kuitenkin niin pian kuin mahdollista.

Hampurissa on kaunista
Hampurissa on kaunista


Tommin kommentti yöpaikasta
Juna Hampuri-München, istumapaikat
Saksalainen hieno hotellijuna, jonka istumapaikkojenkin piti olla kunnolla kääntyviä, jotta niissä saisi hyvät unet. Kyllä silti suomalaisessa sinisessä vaunussa penkeillä nukkuu paljon paremmin. Tuoleissa oli kuitenkin erinomaiset pään sivutuet, ja jälleen korvatulppien avulla sai ihan hyvät unet. Valot tosin olivat ilmeisesti päällä turhan pitkään, mutta takki naaman päällä moista ei huomannut. Lisämaksu 7 EUR/hlö.
Saksalaisessa yöjunassa menimme istumapaikoilla
Saksalaisessa yöjunassa menimme istumapaikoilla


Tilastoja
(1 EUR = n. 7 DKK)
Matkustimme junalla 34 Kööpenhamina - Hampuri, lähtöaika 13:40.
Matkustimme junalla 1989 Hampuri - München, lähtöaika 22:04.
Rahaa kului 331,50 DKK + 31,31 EUR = n. 79 EUR
Tästä ruokaan meni 216 DKK + 4,40 EUR ja junien lisämaksuihin 69 DKK + 21 EUR.
Valokuvia digikameralla otettiin 40 kpl.
Videolle kuvattiin noin 18 minuuttia.

Joni Hampurissa
Joni Hampurissa

[edellinen][seuraava]
 
 
 
Inter Rail 2003 -sivut © Tommi, Kimmo ja Joni Rajala 2003.
Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.