Alkulomalla olin kotona odottamassa isoveljiäni, että pääsisin interrailille kiertämää Eurooppaa. Kotona ollessani lueskelin vähän kaikkia kirjoja sun muita lehtiä isoveljeni Kimmon kanssa. Kun Tommi tuli kesäkuun lopussa, lähdin hänen mukaansa Helsinkiin. Siellä ollessamme ostimme minulle kaikkea, mitä tarvitsisin kuukauden matkalla Euroopassa. Lippu maksoi 350€. Heinäkuun neljäntenä lähdimme matkaan, kun astuimme Helsingissä laivaan, joka oli matkalla Tukholmaan. Meillä oli vain sellainen penkki, jossa nukuttiin koko yö. Illalla, kun Tommi oli lataamassa kännykkäänsä, hän alkoi jutella erään alkoholisti Mikon kanssa, jolla oli matka rahaa mukanaan 15€. Hän oli matkustanut Ahvenanmaalle polkupyörällä, mikä on vähän hassua.

Seuraavana päivänä päätimme jäädä Tukholmaan illaksi ja käydä Stor Kyrkanissa katsomassa ”Pyhä Yrjänä tappaa lohikäärmettä” patsasta. Lopun päivää kiertelimme katsoen, minkälainen paikka se on. Illalla huomasimme, että juna, jolla meidän piti matkustaa Malmöön, ei lähtenytkään sinä päivänä, joten meidän oli jäätävä Tukholmaan yöksi. Nukuimme sellaisessa laivassa joka oli satamassa kiinni.

Seuraavana aamuna lähdimme Malmöön kaksitoista tuntia aikataulusta jäljessä. Malmössä ehdimme viettää todella vähän aikaa, koska hyppäsimme suoraan junaan, joka lähti Kööpenhaminaan. Kööpenhaminassa kiertelimme Tivolin ulkopuolella, jonka jälkeen menimme Sleep-in-green-hosteliin ja nukuimme siellä.

Hyvin nukutun yön jälkeen menimme Hampuriin, missä oli todella ruma rautatieasema. Se näytti joka katsomiskerran jälkeen entistä paremmalta. Keskusteltuamme koko pitkän illan Hampurissa elämän syvistä totuuksista suuntasimme kohti Müncheniä. Münchenissä aloimme kävellä kohti Lets Go-opaskirjamme opastamaan hoteliin, jossa nukkuminen maksoi koko päivän budjetin. München oli todella kivannäköinen paikka, ainakin olympiapuiston lähellä. Sen paikan olympiastadion oli todella hassun näköinen, kun siinä oli outoja kaaria sun muita. Silloin siellä oli joku karnevaali, mutta se ei haitannut.

Seuraavana eli kuudennen matkapäivänä menimme Stutgartiin matkalla Prahaan, Stutgart on aivan väärässä suunnassa, kun ollaan menossa Prahaan, koska sinä päivänä Münchenistä ei lähtenyt yhtään junaa suoraa Prahaan. Seitsemännen päivän aamuna olimme sitten Prahassa, jonka asema laiturilta bongasimme hyvännäköisen yöpymis paikan kolmeksi yöksi. Ensimmäinen päivä Prahassa levättiin ja katsottiin kaikkia turistirysä paikat: silta, kello ja linna kaukaa muurien ulkopuolelta. Toinen päivä kuljettiin Tommin perässä, kun hän oli ollut siellä viikon vaimonsa Kaisun kanssa edellisenä vuonna.

Aamulle me lähdimme Plaueniin, Saksaan, koska ajattelimme säästää kustannuksissa nukkumalla tuttujen luona. Kohde oli Alex, Tommin ja Kaisun tuttu. Hän oli suostunut sopimukseen, ja tuli meitä vastaan juna-asemalle, puku päällä. Hän oli tulossa häistä, joissa hän oli ollut soittamassa. Sinä päivänä emme tuhlanneet yhtään rahaa, koska Alex maksoi kaiken. Hän myös tutustutti meidät Plaueniin. Plauenissa vietetyn yön jälkeen kävimme Alexin kanssa katsomassa ”Drachen Höhle”:ä, joka oli sellainen tippukivi luolasto. Se on kyllä todella hassua, kuinka pienikin tippukivi on monta tuhatta vuotta vanha. Luolan nimi tulee siitä, että joskus Todella kauan sitten siellä luultiin asuvan lohikäärme. Koko kylmän luolaston lopussa oli todella mielenkiintoinen laser-esitys, vaikka kukaan ei älynnyt, miten se liittyi siihen luolastoon. Luolasta päästyämme suuntasimme rautatieasemalle, josta meidän oli suunnattava kulkumme Wieniin, joka oli myös rahan säästöpaikka. Yöpymisestä ei tarvinnut maksaa mitään, koska Bahram – henkilö jonka Tommi oli tavannut viikkoa ennen matkalla lähtöä – oli luvannut meille asuntonsa lainaksi, jos olisimme sinne menossa, ja tottakai me sinne menimme. Ensimmäisenä päivänä Wienissä kävimme katsomassa linnaa, joka paljastui lopulta vain pelkäksi kuninkaallisten metsästysmajaksi. Illalla kävimme huvipuistossa kävelemässä – sinne oli ilmainen sisäänpääsy – ja katsomassa laitteiden hintoja. Sen huvipuiston ympärillä pörräsi ainakin yksi prostituoitu, ja Tommi pelkäsi että siellä on myös rosvoja. Toisena Wien-päivänä hyppäsimme summassa ensimmäiseen vastaan tulevaan raitiovaunuun, ja illalla kävimme puolitoista tuntia Wienin taidemuseossa katsomassa Egyptistä varastettuja pyramidiesineitä ja muuta taidetta, jota on tehty kauan sitten.

Seuraavana päivänä pistäydyimme Bratislavassa päivävisiitillä ja palasimme Wieniin nukkumaan. Bratislavassa ei ollut paljon muuta kuin sähköbusseja, joita en olisi edes huomannut ellei Tommi olisi niitä maininnut.

Lopulta Wienissä olo loppui, ja seuraava paikka oli Ljubljana ihanine lohikäärme siltoineen. Ljubljanassa oli kiva linna, jossa maksoi vain tornissa käynti. Samaan hintaan sai katsoa animaation Slovenian historiasta. Koko linna oli täynnä kaivauksia, ja tornista näki arkeologeja työssä. Loppu päivän satoi vettä.

Seuraavana päivänä teimme päiväreissun Blediin, vain tullaksemme takaisin, että voisimme astua junaan, joka menisi Bledin ohi Buchsiin. Ei Bledissä paljoa muuta ollut kuin järvi ja maksullinen uimaranta. Syy, miksi menimme Buchsiin, oli se, että Insbruck olisi ollut liian aikaisin aamulla, joten ajattelimme pistäytyä Buchsissa ja Liechtensteinissa. Liechtensteinissa kiipesimme mäelle, missä oli ruhtinaan linna. Se oli ollut monta sataa vuotta sitten majatalo. Buchsissa söimme McDonald’silla, vaikka Tommi onkin kasvissyöjä. Sitten jatkoimme matkaa Insbruckiin, jossa nukuimme pienessä Natters-kylässä. Siellä joka toinen rakennus oli navetta. Ensimmäisenä iltana tutkimme Natterssia, jossa kirkon vieressä olevasta navetasta lehmät kakkivat kadulle päin, jotta ohikulkijat voisivat ihastella sitä. Aamulla lähdimme täysin ilmaiselle vaellukselle ja kiipesimme kahteen kilometriin, vaikka Natters olikin puolessa toista kilometrissä. Sieltä laskeutuessamme alkoi ukkostamaan ja oppaallemme iski paniikki, mutta ehjänä alas päästiin, vaikka Kimmo väsähti matkasta niin, ettei tullut seuraavalle vaellukselle mukaan, vaan meni Insbruckiin rikkoutuneen puhelimen kanssa pesemään pyykkiä, kun minä ja Tommi kuljimme vuorta oppaan johdolla.

Seuraavana aamuna menimme Veronaan, jossa siteerattiin, yllätys, yllätys, Shakespearea. Ensimmäisenä päivänä Veronassa vain haimme hostellia ja, kuljetimme kamat sinne. Toisena Verona-päivänä tuli käytyä katsomassa, minkälainen on paikallinen amfiteatteri: Arena di Verona. Minä halusin käydä siellä katsomassa Carmen-oopperan (Automies), mutta se olisi maksanut ihan liikaa. Söimme sinä päivänä pitsaa ravintolassa, kuten melkein koko matkan ajan. Silloin viereisessä itsepalvelu ravintolassa pulut alkoivat syödä erään naisen lautaselta spagettia. Hätisteltyään linnut nainen alkoi vain syömään ruokaansa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämän päivän jälkeen en enää ladannut kännykkääni.

Seuraavana päivänä meidän oli tarkoitus mennä Venetsiaan, mutta osa junista oli lakossa eivätkä kulkeneet silloin. Ei tiennyt, mikä juna kulki ja mikä ei, eivätkä lippuluukullakaan ihmiset tienneet mitään asiasta. Odotettuamme noin tunnin pääsimme lähtemään matkaan. Venetsiassa oli todella pieniä ja sokkeloisia kujia, joissa pystyi suunnistamaan vain kanaalien avulla, jos niidenkään. Harhailumme aikana satuimme löytämään sieltä torin täynnä puluja ja linnunruuan myyjiä. Jos sinne olisi jäänyt seisomaan, niin olisi äkkiä peittynyt puluista. Italian pulut olivat todella nopeita verrattuna mihin tahansa muuhun puluun. Tämän nähtyämme lähdimme kävelemään juna-asemalle ja nukkumaan Veronaan. Aamulla pakkasimme tavaramme rinkkoihin, koska olimme menossa Pariisiin äitiäni vastaan. Matkustimme sinne Firenzen kautta.

Firenzessä oli tosi nättiä, vaikka suurin osa kirkoista olikin remontissa ja jäätelö oli ylihintaista. Illalla oli jokin notaarien marssi David-patsaan edessä, kun olimme lähdössä. Aamulla saavuimme Pariisiin ja haimme äidin ooppera talon edestä. Sitten menimme hotelliimme miettimään, mitä tekisimme seuraavana päivänä. En muista mitä teimme minäkin päivänä Pariisissa, mutta järjestyksen pitäisi olla melkein oikein. Aluksi kiertelimme ympäri Pariisia matkalla Sacre Coeuriin. Äiti oli tunaroinut paitansa kanssa, mutta Kimmolla oli pitkähihainen paita repussa, ja pääsimme sisälle. Se näytti muuten Helsingin tuomiokirkolta, mutta se oli katolinen eli siellä oli pyhimysalttarit ja kultaesineitä. Sieltä poistuessamme jouduin kurjan myyjän koukkuun ja jouduin ostamaan—äidin rahoilla—värikkään narun pätkän. Koska Kaisu ei halunnut tulla siihen korkeaan tilapäis taideteokseen, Eiffel-torniin, niin kävimme siinä ja Pariisin Notre Damessa. Herra Eiffel oli kyllä suunnitellut nätin tornin, mutta sisältäpäin se ei ollut paljon muuta kuin metalli häkkyrä, paitsi että sieltä oli hyvät näköalat. Alas tultuamme suuntasimme kulkumme kohti Notre Damea. Notre Dame on nätti paikka, mutta jos torniin olisi halunnut, se olisi maksanut ja olisi pitänyt jonottaa monta tuntia. Sisältä se oli samanlainen kuin Sacre Coeur. Kun olimme lähdössä sieltä pois, pappi sanoi ranskaksi ja englanniksi: ” Tämä ei ole museo, tämä on kirkko” ja heitti päälle Maria rukouksen. Kulmasta löysimme ison kasan matkamuistoautomaatteja. Vähän aikaa kulutettuamme haimme Kaisun juna-asemalta. Tämän jälkeen emme tehneet paljon muuta koko aikana kuin kävimme piknikillä Louvren vieressä, Louvressa katsomassa ja tylsän Mona Lisan.

Orsayn taidemuseossa oli kauniimpia töitä kuin Louvressa, vaika siellä oli pimeää ja muuta. Pointillismi on kaunista ja Seurat on hyvä maalari. Jonain iltana kävimme katsomassa, kuinka Eiffel-torni kimmeltää. Seuraavana aamuna Kaisu lähti Nigeriin, minne Tommikin menisi silloin, kun minä, Kimmo ja äiti olemme kotona. Kaisun lähdettyä arvoimme seuraavan määränpään. Se oli Saint-Malo, Kajaanin kokoinen kaupunki, jossa on maailman toiseksi korkeimmat nousuvedet, yli kaksisataa metriä. Kun sinne aamulla meni veden rajaan, päivällä meri oli monen sadan metrin päässä. Tähän paikkaan menimme todella nopealla TGV-junalla, joka kulkee 300 kilometriä tunnissa. Saint-Malossa ei edes ollut muuta kuin rantaa, ja siellä vietimme päivät rannalla ja illat vanhassa kaupungissa, jota ympäröivät muurit. Vanha kaupunki oli alueen turistien keräys piste, joka katu ja kuja oli täynnä kauppoja joista puolet olinat oudon krääsän myyjiä.

Viimein meidän oli lähdettävä kotiin ilman Tommia, joka jäi Saint-Maloon odottamaan lentoa Nigeriin. Pariisin lentokentällä äidiltä takavarikoitiin kynsisakset. Ensimmäinen matka lentokoneessa ei ollut niin pelottava tai fantastinen kokemus kuin luulin. Suomessa juoksimme lentokentältä juna-asemalle, että ehtisimme junaan. Kimmo jäi Helsinkiin, koska hän tarvitsi viisumia päästäkseen Unkariin. Kotona oleskelin viikon ennen koulun alkua ja kävin isäni kanssa raveissa. Myös sukulaiset kävivät meillä päivän juuri ennen kouluun menoani.