Inter Rail 2003 Rajalan veljekset junalla Euroopassa
 
 
   
[edellinen][seuraava]
Tommin loppuaika
Tommi

Kimmon, Jonin ja äitimme poistuttua St. Malosta joskus aamulla ennen heräämistäni jäin itsekseni Ranskaan vielä reiluksi viikoksi odottamaan 12.8. Pariisista lähtevää lentoani Niameyhin, Nigeriin. Koska Pariisi on kuitenkin suhteellisen kallis kaupunki, vietin vielä viisi päivää itsekseni St. Malossa.

Yövyin St. Malon hostellissa, jonka palvelusta ei voi montaa positiivista sanaa sanoa. Kun menin varaamaan itselleni vuodetta paria päivää aiemmin, minulle sanottiin, että kaikki pitää maksaa heti, tai saatan menettää varaukseni. Kun sitten maanantai-aamuna kävelin hostelliin, minulle kerrottiin, ettei sitä olisi saanut maksaa etukäteen. Lisäksi nukuin paikassa ilman lakanoita, sillä olin antanut omat travel sheetini Kimmolle Suomeen vietäväksi, eikä kukaan hostellissa kertonut, mistä lakanat saisin. Toisaalta nukkuipa suurin osa muistakin hostellin asiakkaista pelkän muovisen patjan päällä... Hostelliin olisi ilmeisesti tarvinnut olla HI-kortti, mutta sitä minulta ei koskaan kysytty, eikä sitä minulla olisi ollutkaan. En valittanut. Hostellissa oli nettikone, joka söi rahaa, muttei toiminut kuin silloin, kun huvittaa. Faxi siellä piti olla, johon Kaisu lähetti Nigeristä minun viisumitietoja, mutten koskaan saanut niitä. Ja kaiken lisäksi huoneessa oli niin typeriä ranskalaisia englantia taitamattomia ihmisiä, että välillä meinasi mennä hermot: eräskin aidosti loukkaantui, kun kielsin häntä tupakoimasta huoneessa - siitä huolimatta seuraavana aamuna heräsin tupakansavuun. Oli siellä vielä paljon muitakin ongelmia, mutta siitä huolimatta viivyin paikassa kaikki viisi yötä, sillä olinhan maksanut ne etukäteen...

En sitten viettänyt paljoakaan aikaa hostellissa. Päivät kiertelin rantaa ja kirjoittelin ylös havaintojani erilaisista rannalla olevista ihmisryhmistä. En niitä nyt tähän kuitenkaan kirjaa. Yritin löytää itselleni kameranjalkaa, mutta minua kieltäydyttiin palvelemasta, kun en osannut ranskaa. Kävin maissipeltolabyrintissä, joka oli juuri sellainen suuri, millaisesta olin haaveillut (läpikävelyyn meni kolme-neljä tuntia), mutta se oli todella tylsä, sillä se lähinnä todellakin vain käveltiin läpi. Paikan pitäjät lisäksi luulivat, ettei labyrintti itsessään olisi tarpeeksi hieno, joten paikka oli täynnä pomppulinnoja ja arvoituksia. Kalliskin oli, seitsemän euroa per henkilö.

Tarkkailin myös kaupungin vanhojen muurien sisäpuolella olevalla turistialueella toimivia pilapiirtäjiä, ja juuri ennen lähtöäni Pariisiin seuraavana lauantaina piirrätytin myös itsestäni kuvan. Piirtäjä ei ilmeisesti tykännyt ensimmäisestä työstään, joten hän piirsi minulle toisen ilmaiseksi, ja tästä toisesta hän halusi vielä kaiken lisäksi kuvan itselleen. En vastustellut.

Ei St. Malo mitenkään huono paikka ollut, vaikka edellisestä tekstistä vähän negatiivisen kuvan siitä ehkä saikin. Turistirannat eivät kuitenkaan ehkä ole niitä kaikkein viihdyttävimpiä paikkoja, varsinkin jos ei osaa uida. Näinhän minä siellä rannalla myös kuolleen naisen - oli ilmeisesti kuollut kuumuuteen...

Pariisissa vietin kolme päivää, jotka kulutin lähinnä kauppoja kierrellen, kun ostin kaikki viimeiset tarvikkeet Nigeriin: filmiä kameraan, filmiä videokameraan, apteekista vitamiineja ja neuloja ja hyttysmyrkkyä ja vaikka mitä, jalka kameralle, ranskankielinen matkaopas Nigeriin jne. Illat juttelin hostellihuoneessa mielenkiintoisten ihmisten kanssa, joihin en olisi välttämättä törmännyt, jos seurassani olisi ollut muita. Mutta yksin matkustaessa törmää uusiin ihmisiin, mikä on aina yhtä jännittävää.

Vietettyäni 16 päivää Ranskassa olin jo kyllästynyt patonkiin ja valmis Afrikkaan. Mitä siellä sitten tapahtuukaan, on luettavissa netistä osoitteesta: www.leipajapiima.com/niger.

Tommi st. malolaisen pilapiirtäjän silmin.
Tommi st. malolaisen pilapiirtäjän silmin.

[edellinen][seuraava]
 
 
 
Inter Rail 2003 -sivut © Tommi, Kimmo ja Joni Rajala 2003.
Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.