Jos asioiden piti tällä matkalla mennä pieleen, on varmasti ihan hyvä, että ne menivät pieleen heti ensimmäisenä päivänä. Olin jo kauan sitten suunnitellut alkumatkamme siten, että olemme päivän Tukholmassa ja sitten menemme yöjunalla Kööpenhaminaan, olemme siellä taas päivän ja menemme taas yöjunalla jonnekin Saksaan.

Niinpä huonosti nukutun yön jälkeen kävelimme ensin satamasta rautatieasemalle ja varasin meille couchette-paikat Malmöön ensi yöksi. Meille jäi siis 12 tuntia aikaa kierrellä Tukholmaa, mikä tällä kertaa saisi riittää, vaikken kovin hyvin tätä turhan läheistä suurkaupunkia tunnekaan.

Kävimme syömässä pizzaa, kuten turhan usein tulevan kuukauden aikana, ja kiertelimme lähinnä vanhaa kaupunkia. Kimmo tykkää kirkoista, joten kävimme suurkirkossa.

Sitten kävelimme Skansenille, missä aloin suunnitella jo huomista: otin esiin juna-aikataulukirjan, ja huomasin, ettei yöjuna Tukholmasta Malmöön kulje lauantaisin, eli tänään. Hip hop riensimme juoksujalkaa takaisin asemalle vain toteamaan sen, että ostamani couchette-lippu olikin huomisillalle, eikä Tukholmasta lähtisi yhtään yöjunaa muualle kuin pohjoiseen päin.

Meillä ei ollut mikään matkaopasta, joka kattaisi Ruotsin, joten meillä ei myöskään ollut aavistustakaan mistään yöpaikoista koko kaupungissa. Onneksi hotellinvaraustoimisto rautatieasemalla oli vielä pari minuuttia auki, ja ylihintaisella 75 kruunun varausmaksulla saimme itsellemme hostelli-paikat laivassa sijaitsevasta hostellista.

Ja näin siis tuhlasimme ensimmäisen päivän Inter Rail -lipustamme matkustamatta lainkaan junalla.

Miten Ruotsi eroaa Suomesta? Kieli on vähän erilaista ja intonaatio elävämpää kuin siinä kielessä, jota Suomessa kuulee. Naiset ovat aivan yhtä kauniita, mutta ruotsalaisia miehiäkin katsellessa pystyy hetkittäin melkein ymmärtämään heteronaisia. Kaiken kaikkiaan vaikutelmaksi jää, että Suomi on jonkinlainen junttiversio Ruotsista. Mutta toisaalta, olen toistaiseksi tutustuneet vain Tukholmaan, ja onhan Helsinkikin jotain ihan muuta kuin loput Suomesta.

Mutta kyllähän sekin jotain kerto, että Drottningsgatania (tai mikä se on, iso ja pitkä kävelykatu Tukholman keskustassa) kulkiessamme kuulin suomalaisen mieshenkilön vastaavan puhelimeen: "Haloo?" Toisen pään tervehdykseen, joka mitä ilmeisimmin oli "joko olet päissään", hän vastasi "ei vielä", ja luetteli juomat, joita siihen mennessä oli "vasta" ottanut. Kello oli 12 päivällä. Yleensä juomistahan tässä kritisoin, en ole niin kiinnittänyt ympäristöni ruotsinmongerrukseen huomiota, että voisin sanoa heidänkään puhuvan mistään muusta kuin viinasta. Todennäköisesti kuitenkin lähinnä muista aiheista.

Kyllähän yksikin ruotsalaisneitonen minultakin tuli rahaa pyytämään, että hän olisi sitä voinut rautatieaseman säilytyslokeroihin laittaa, tai tarkemmin hän kysyi vaihtorahaa ("Har du växla" tai jotain vastaavaa, ymmärsin jälkeenpäin, kun hän toisti saman englanniksi vastattuani englanniksi, etten puhu ruotsia). Jotenkin se tuntui helpommalta kääntää heti englantiin kuin alkaa änkyttämään jotain "kan du tala mera långsamt"ia. Vastaus joka tapauksessa oli ei, vaihtorahamme olivat kaikki jo kuluneet, koska tarkoituksemme oli lähteä Tukholmasta eteenpäin iltajunalla. Tätä iltajunaa vain ei ollut olemassakaan.

Tommi aloitti siis matkamme tyrimällä matkaliput, ja jouduimme seikkailemaan pitkin Tukholmaa rinkat selässä. Se on kumma, miten nopeasti sitä jotain kaupunkiakin oppii tuntemaan, kun kohdasta kävelee vain pari kertaa ohi. Jo toisen päivän aamuna laivaan rakennetusta hostellista poistuessamme paikat tuntuivat täysin tutuilta. Vieressä oli kuninkaanlinnaa ja Gamla stania, mutta niistä vain viuhuttiin ohi "johan nuo on nähty" -asenteella. Ja olimmehan me niitä jo edellisenä päivänä katsoneetkin.

Yleisesti Tukholmahan on mitä on, kovasti 1700-lukuisen näköinen kaupunki, jossa kirkontorneja pukkaa kaupunkihorisontista siinä missä puhelinmastoja Suomen kansallismaisemasta. Kyllä kirkot puhelinmastoja mielenkiintoisempia silti ovat. Kävimme Storkyrkanissa, koska minä halusin, katsomassa kuinka Pyhä Yrjö puuveistoksessa tyhjä ilme kasvoillaan takoi lohikäärmeparkaa ja avuton neito seurasi vierestä. Vieressä maalauksessa Jeesus lähetti alastomia Helvettiin, jossa pirut purivat heidän pakaroitaan ja käärmeet luikertelivat miesten sukuelimistä. Vaatetetut enkelit juhlivat toimitusta torviinsa puhaltaen. Eli tavallista kristillisyyttä siellä.

Gustav af Klint, Tukholma
Satamassa sijaitseva laiva, jossa on sekä baari, hostelli että hotelli. Hostellisängyt saimme rautatieaseman infon välityksellä, välityspalkkio 25 SEK/hlö. Hostelli oli laivan yläkannella yhdessä suuressa tilassa, joka oli ahdettu täyteen sänkyjä, miehet ja naiset samassa tilassa. Meillä oli kuitenkin oma pieni nurkkakoppi, josta tosin puuttui ovi. Laiva keinui, mutta se ei nukkumista haitannut. Silti nukuin huonosti. Suihkut ja vessat sijaitsivat laivan alakannella. 130 SEK/hlö, aamupala seisovasta pöydästä 55 SEK/hlö.

(1 EUR = n. 9 SEK)
Rahaa kului 851,50 SEK + 1,50 EUR = n. 96 EUR.
Tästä ruokaan meni 304 SEK ja majoitukseen 465 SEK.
Valokuvia digikameralla otettiin 29 kpl.
Videolle kuvattiin noin 18 minuuttia.