Inter Rail 2003 Rajalan veljekset junalla Euroopassa
 
 
   
[edellinen][seuraava]
Basel, 27.7.
Tommi

Sveitsi oli matkamme sunnuntai-kohde, sillä toistamiseen tulimme pistäytymään jossain saksankielisen Sveitsin B-kirjaimella alkavassa, täysin tuntemattomassa kaupungissa sunnuntai-aamuna. Mutta koska Italiasta eivät osanneet meille myydä lippuja muualle, päädyimme nyt siis Baseliin ja päätimme sitten tutustua siihen.

Ärsyttävin piirre näissä lyhyissä Sveitsissä käynneissä oli tietysti se, että Sveitsi leikkii yli-itsenäistä eikä siellä tietenkään käytetä euroja. Jouduimme siis arpomaan etukäteen puolen päivän rahankäyttö ja nostamaan sen verran automaatista. Päädyimme ottamaan 20 frangia. Aseman tavaralokerot maksoivat 5 frangia ja hyväksyivät vain jotain pikkukolikoita, joten lähdin kauppaan ostamaan ihan vaan jotain särkeäkseni rahaa. Kaupasta ulos kävellessäni ihmettelin itsekseni, kuinka olen muka joskus kirjoittanut pitkästä matematiikasta laudaturin, kun olin laskenut, että jos ostokset maksavat 5,40 frangia ja maksan kympillä, saan viitosen takaisin...

Baseliin tutustuimme jalan, kuten lähes kaikkiin käymiimme kaupunkeihin. Parhaiten mieleen kaupungista jäi auto, joka lähti aivan itsekseen seuraamaan meitä käveltyämme sen ohi. Auto oli pysäköity mäkeen, eikä siinä selvästikään ollut käsijarrua tai vaihdetta päällä, ja tuurilla oli pysynyt paikallaan kunnes me tuulen lailla suhahdimme sen ohitse aiheuttaen niin valtavan ilmavirran, että kitka renkaiden alla ei enää riittänyt ja auto lähti vierimään mäkeä alas.

Kimmo hyppäsi auton eteen pysäyttäen sen, ja sitten katselimme ympärillemme, josko auton omistaja (tai ihan kuka tahansa) olisi lähettyvillä. Yhtäkään ihmistä emme kuitenkaan nähneet, ja pari minuuttia autotukea leikittyään Kimmo päästi irti, ja auto pysyi kuin pysyikin paikoillaan vielä ainakin ne viitisen minuuttia, mitä tilannetta vielä lähettyvillä tarkkailimme. Tämän auton alapuolelle oli pysäköity muutama auto, ja mäen alapuolella virtasi joki, joten toivottavasti nämä autot eivät nyt sitten makaa joen pohjassa...

Juna Pariisiin lähti kahdeltatoista, ja Pariisissa olimme tunteja myöhemmin. Tähän loppuikin oikea Inter Rail -matkamme, sillä Pariisissa seuraamme lyöttäytyi äitimme, emmekä enää pahemmin juniin koskeneet. Äidin mielestä kun Joni ei mitenkään jaksaisi matkustaa kokonaista kuukautta, joten hänen piti tulla pelastamaan Joni pahoilta isoveljiltä näin kolmen viikon jälkeen.

Oli tietysti ihan hyvä, että äiti tuli Pariisiin, sillä hän toi minulle paljon tavaroita, joita tarvitsen Nigerissä, mutta joiden raahaaminen reilillä olisi ollut turhaa, ja lisäksi hän vei pois tavaroita, joita olin reilillä tarvinnut, mutta joiden raahaaminen Nigeriin olisi ollut vielä turhempaa.

Äidin piti tulla CDG:n lentokentältä RER-paikallisjunalla rautatieasemalle, missä mekin olisimme, mutta eihän hän tietenkään niin osannut tehdä, vaan hyppäsi bussiin ja päätyi oopperalle. Niinpä me sitten lähdimme kävelemään Pariisia ympäri rinkat selässä etsien oopperaa, ja oopperan ja äidin löydettyämme etsimme vielä hotellimme.

Illalla hotelliin päästyämme emme enää mitään tehneet. Muutenkin äidin kanssa teimme päivisin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin, sillä äiti alkoi aina illalla valittaa, että nyt täytyy päästä nukkumaan, johan sitä on tänään kävelty tarpeeksi...

Basel on kaunis kaupunki
Basel on kaunis kaupunki

Kimmo

Basel vaikutti aika vaatimattomalta tuttavuudelta. Ihan tavanomainen pohjoiseurooppalainen kaupunki, jonka rakennuskanta on sodanjälkeistä ja jossa viheralueet ovat oikeastikin puistoja. Kaupungin läpi virtaa joki, jossa selvästikin saattoi uida (tai ainakin siinä uitiin), ja... Ihan tavallisen oloinen kaupunki siis.

Rautatieasemalla oli remontti ja lokerot olivat liian pieniä, rinkat eivät purkamatta niihin mahtuneet, mutta olimme kuitenkin tyytyväisiä Italian jälkeen siihen, että lokeroita ylipäätään oli. Portailla, joilla asemalla pankkiautomaatille jonottaessa istuimme, luki saksaksi "ethän istu tässä, kiitos", ja ohikävelijät loivatkin meihin asiaankuuluvia katseita.

Ja sitten siellä oli mäkeen pysäköity auto ilman käsijarrua ja vaihde vapaalla. Juuri kun kävelimme ohi, se lähti valumaan mäkeä alaspäin ja kaikkien osaltaan todettuaan, että tämäpä ei näytä hyvältä hyppäsin auton perään pitämään sitä paikoillaan. Auto ei sitten enää liikkunutkaan ja etsittyämme kiviä renkaiden alle (ei löytynyt), seisoskelimme ympäristössä kymmenisen minuuttia. Auto ei liikahtanut eikä omistajaakaan näkynyt, joten totesimme, että, no, eipä ole meidän ongelma, ja suorimme tiehemme.

Oli kaupungissa vielä, aika lähellä tuota autoa itse asiassa, yksi puuhun kiivennyt kissa, jonka kaveri ajatteli mennä perässä vähän aikaa juurelta katseltuaan, mutta päättikin puolimatkassa toisin. Kissa yritti kääntyä ympäri kiipeämisasennossaan, mutta lopulta vain hyppäsi alemmalle peltikatolle, josta lähtikin. Kuului kova ääni. Välillä myös ylemmästä kissasta, joka selvästikään ei pitänyt sijainnistaan.

Eli sellainen oli Basel: lokeroita, autoja ja kissoja. Ehkäpä Sveitsikin olisi eloisampi maa, jos siellä kävisi muulloinkin kuin sunnuntaisin. Täytyy käyttää tämä tilaisuus vielä Sveitsin rahojen ulkonäön kehumiseen. Vaikka euro käytännöllisyydessään on matkailijalle palvomisen arvoinen oivallus, niin onhan myönnettävä, että ne ovat käsittämättömän rumia. Sveitsin setelit sen sijaan olivat iloisia, pystysuoraan suunniteltuja ja kauneudessaan kompromissittomia. Ehkä niiden ulkoasua ei oltu äänestetty missään parlamentissa miellyttämään kymmenien maiden järjettömistä asioista kitiseviä parlamentaarikkoja.

Baselista jatkoimme Pariisiin, koska äitimme oli myös tulossa sinne. Junassa pelasimme korttia. Eivätpä menneet nekään Tommin laivasta ostamat pelikortit ihan hukkaan.

Pariisissa ensimmäisenä iltana kävelimme saapumisasemaltamme oopperan luo, jossa äitimme jo odottelikin, ja sieltä hotellillemme. Päästyämme Style Hoteliin aloimme arvuuttelemaan mistä saisi ruokaa, ja päädyimme jonkinlaiseen epämääräiseen ranskalaismarkettiin (epämääräinen on vakiomääre ranskalaisten ruokakauppojen kanssa), josta ostimme leipää (ei patonkia), jogurttia, ja hedelmiä ja... No, siis iltapalaa. Palasimme hotellille, söimme ostoksemme, kävimme pesulla ja aloimme nukkua.

Ja sitten yhtäkkiä oli aamu.

Kimmo Baselissa
Kimmo Baselissa


Tommin kommentti yöpaikasta
Style Hôtel, Pariisi
Tämä oli jo Suomesta ennen lähtöämme varattu hotelli, sillä nyt piti saada neljän hengen huone: äitikin oli jo mukana. Ulkomaalaisten asuttamalla hieman syrjäisemmällä alueella oleva hotelli oli ihan OK, vaikka äiti valittikin mm. kosteusvaurioisesta katosta. Oma WC ja suihku, vaikkei vessan ovessa ollut lukkoa. 2 parisänkyä ja lisävuode lattialla. Respassa englannin taito oli niin heikkoa, että jopa minä asioin sujuvammin ranskaksi - kieliongelmista huolimatta minua kuitenkin yritettiin palvella, mikä ei Ranskassa aina ole niin itsestään selvää. 67 EUR/huone + 6 EUR lisävuoteesta + verot.
Style Hôtel, Pariisi
Style Hôtel, Pariisi


Tilastoja
(1 EUR = n. 1,50 CHF)
Matkustimme junalla 1044 Basel - Pariisi, lähtöaika 12:01.
Rahaa kului 19,40 CHF + Pariisissa äitimme maksamat.
Sveitsin rahoista ruokaan meni 13,40 EUR.
Valokuvia digikameralla otettiin 20 kpl.
Videolle kuvattiin noin 11 minuuttia.

Eivät menneet nekään kortit sitten hukkaan
Eivät menneet nekään kortit sitten hukkaan

[edellinen][seuraava]
 
 
 
Inter Rail 2003 -sivut © Tommi, Kimmo ja Joni Rajala 2003.
Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.