Vaikka Prahan vuokraisäntämme kuinka olisi toivonut, että olisimme olleet Prahassa vielä kolmannenkin päivän, emme olleet. Sairaana ollessani kyllä vahvasti mietin mahdollisuutta, mutta silloin meiltä olisi jäänyt Alexin luona vierailu väliin - olin nimittäin ilmoittanut Bahramille Wieniin tulevamme sinne sunnuntaina.

Perjantai-iltana tunsin oloni kuitenkin ihan tarpeeksi välttäväksi, joten vajaan vuorokauden varoitusajalla ilmoitin Alexille tulevamme kylään toivoen samalla mahdollisuutta yöpyä hänen luonaan.

Sekä Kimmo että Joni ovat aamuisin niin tuskastuttavan hitaita, että pääsimme lähtemään vasta kymmenen aikoihin lähtevällä junalla, ja olimme takaisin Saksassa ja Plauenissa puoli neljältä.

Alex oli ollut soittamassa viulua jossain häissä, mistä hän tuli suoraan puku päällä asemalle meitä vastaan. Hän lupasi toimia meille taksikuskina huomiseen yhteen asti, milloin lähtisimme junalla Nürnbergin kautta Wieniin.

Tämän lisäksi hän vielä maksoi ostoksemme kaupassa, missä hän ei ollut ennen pahemmin käynyt. Niinpä ostoksemme olivatkin enemmän eväitä huomiselle junamatkalle kuin ruokaa tälle illalle.

Nälkä oli kuitenkin suunnaton illalla, kun menimme Plaueniin pitsifestivaaleille. Plauen on ilmeisesti kuuluisa pitsistään - tosin kuuluisuutta on montaa astetta, eikä kukaan ole oikeasti kuullutkaan Plauenista.

Joka tapauksessa kävimme syömässä meksikolaisesta ruokaa festareilla, joissa soitti Alexin mukaan hyvinkin kuuluisa "Friends of Hair" (oikeasti se kuulema on "French Affair", sillä molemmat toki aannetaan hyvin samalla tavalla, ainakin saksalaisella englannin aksentilla). Musiikki olikin kyllä sellaista, että ehkä Keski-Euroopassa moisella saa kuuluisuutta - europoppia pahimmillaan.

Jonin esittelyssä olevasta kommentista Jonin pahasta hajusta täytyy nyt huomauttaa: katsokaapas valokuvista, mikä paita Jonilla oli päällään Kööpenhaminassa, ja mikä paita Jonilla on koko ajan siitä lähtien ollut päällään tähän päivään asti... Mutta ei Joni oikeasti tietenkään pahalle haise, ellei se piere. Silloin se haisee. Ärsyttävintä Jonissa on hyräily: Jonilla ei ole yhtään sävelkorvaa, mutta hän hyräilee huomattavan kovaa. Minäkin kyllä hyräilen, mutta paljon pienemmällä volyymillä.

Viikon reissauksen jälkeen alkoi jo vähän kerrassaan olla hajulla junista ja itäisen Keski-Euroopan kaupungeista, mutta minkäänlaista kuvaa todellisten ihmisten todellisesta elämästä ei vielä tahtonut olla. No okei, Münchenissä oli sellainen arkifiilis, varsinkin metroillessamme olympiapuistoon paikallisten virrassa (alueella oli jokin jazz-tapahtuma, kuten kaikissa muissakin siihen mennessä käymissämme kaupungeissa Helsingistä alkaen), ja Prahassa yöpaikkamme oli todellinen asunto todellisessa asuintalossa, mutta silti, eletäänhän suurkaupunkien ulkopuolellakin, ja vieläpä omaperäisemmin. Eli suurkaupungit ovat samanlaisia Moskovasta Lissaboniin, mutta Pudasjärvellä ja Puolangallakin on jo omat erikoisuutensa. Huono vertaukseni hävettää minua vähintään yhtä paljon kuin sen lukijaa, mutta idea selvinnee.

Mutta nyt matkustimme Saksan maaseudulle Plauenin 70 000 asukkaan pikkukaupunkiin. Täällä asuimme oikeiden, verta ja lihaa olevien ihmisten vieraina, ja kävimme vieläpä illalla katsomassa kaupungilla miten paikalliset bilettävät pitsifestivaaleillaan. Olut ja makkara kului, kun Saksan kansalaiset kuuntelivat ylikovaa soitettua hirvittävää europoppia... Lyhyesti: samaa sontaa se oli kuin Suomessakin, ei pidä mennä merta edemmäs kalaan tätä varten. Oli toki erojakin. Ihmiset olivat erilaisen näköisiä. Heitä katsellessaan ei pystynyt kuvittelemaan, että kuka tahansa olisi puhjennut kertomaan syvimpiä salaisuuksiaan suomeksi, vaikka toki samalla tavalla seisoo humalaisen saksalaisenkin katse. Talojen katot ovat jyrkempiä kuin Suomessa, ja ainakin Alexin ja perheensä talossa, jossa yövyimme, valokatkaisimet olivat päällä alaspäin ja päältä ylöspäin. Ja tekstit olivat saksaksi kaupoissa ja kaikkialla. Paitsi lauluissa tietysti laulettiin englantia.

Alexin koti, Theuma
Ilmoitin Alexille viikon alussa, että saattaisimme tulla käymään. Prahassa sairastumiseni takia alkoi epäilyttää, ehtisimmekö sittenkään käydä Theumassa, sillä olimme jo luvanneet olevamme sunnuntaina Wienissä. Perjantaina oloni tuntui kuitenkin tarpeeksi hyvältä, joten lähetin Alexille tekstiviestin noin vuorokautta ennen kuin olimme perillä. Alex asuu vanhempiensa ja mummonsa kanssa varsin suuressa ja vain 8 vuotta vanhassa talossa pellon reunalla. Minä ja Joni nukuimme Alexin huoneessa, Kimmo jossain pienessä toimisto-olohuoneessa laulavan häkkilinnun kanssa. Hyvin nukuin, ja ilmainen oli.

(1 EUR = n. 30 CZK)
Matkustimme junalla 652 Praha - Cheb, lähtöaika 10:30.
Matkustimme junalla 27978 Cheb - Plauen, lähtöaika 14:02.
Rahaa kului 61 CZK + 27 EUR = n. 29 EUR.
Tästä kaikki meni ruokaan.
Valokuvia digikameralla otettiin 10 kpl.
Videolle kuvattiin noin 14 minuuttia.