Ulkolaskutaito

Livingstone 7.2.2012

Maailmassa on kaikenmaailman itseään tutkijoiksi kutsuvia tatuvanhasia, jotka yrittävät tosissaan todistaa että musta rotu on valkoista tyhmempi, älykkyysosamäärältään alhaisempi, henkisiltä ominaisuuksiltaan vajaampi. Nyt, mikäli uskoisin tuohon, tämä maanosa, tai ainakin tämän maanosan tämä osa-alue missä olen ollut, olisi kyllä täynnä piirteitä joita voisin käyttää todisteina afrikkalaisten tyhmyydestä.

Tällä kertaa jätetään tansanialaisten liikennekäyttäytyminen sikseen, mutta ihmiset täällä eivät ihan oikeasti osaa päässälaskua. Täällä voi tavata korkeakoulutetun ihmisen joka suunnittelee puheessaan kovinkin korkealentoisia bisnessuunnitelmia, mutta joka ei osaa laskea päässään kymmenen kertotaulua. Viisi kertaa kymmenen on yksinkertaisesti liian vaikea lasku laskettavaksi. Jos käyn ravintolassa, ja syön 40 000 kwachaa maksavan aterian ja juon 3000 kwachaa maksavan juoman, niin ei, sen laskemiseen ei pitäisi joutua hakemaan taskulaskinta. Tai jos taskulaskinta ei ole, sitten laskua lasketaan pitkään ja hartaasti, ja luultavasti vielä porukalla. Pahin oli tietysti Mtwaran muutenkin kädetön Msemon palveluskunta, joka ei edes yrittänyt laskea laskuja yhteen, vaan toi jokaisen tilatun tuotteen omalla laskulla, ja jätti yhteenlaskun asiakkaiden tehtäväksi. Mikä tietysti oli ihan fiksua, sillä paikan eurooppalainen asiakaskunta kyllä osaa laskea, ja on oletettavasti vielä harvinaislaatuisen rehellistä. Yhtä kaikki, Tansaniassa jouduin miettimään, johtuiko tansanialainen tapa vetkutella vaihtorahojen kanssa sittenkin siitä, että he eivät yksinkertaisesti osanneet laskea, paljonko vaihtorahaa olisi palautettava -- Ja samoin kauppiaat varmaan itse luottivat siihen etteivät asiakkaatkaan osaisi, ellei heillä ole laskinta mukana.

Sitä ajattelee helposti, että matematikka ja numerot olisivat puhdas älykkyyslaji, koska puhtaasti abstraktiona yhteen- ja kertolasku on kulttuurivapaata -- mutta eihän se näin ole. Ei, päässälaskutaito ei ole älykkyyttä, se on ulkolukutaitoa.

En ole tätä oikeastaan koskaan ennen ajatellut, ehkä siksi että itse kouluaikana omassa nopean oppijan hybriksessäni pidin huonoja päässälaskijoita aina tyhminä, ja siksi että Suomessa kaikki peruskoulun läpikäyneet ovat perustaidoiltaan yhtä hyviä. Mutta täällä, jossa ihmiset laskevat 3 x 7 taskulaskimella, ja 14 x 5 tuntuu heille täysin ylittämättömältä, sitä yhtäkkiä kohtaa ymmärryksen siitä, että niin, enhän minäkään noita laskuja varsinaisesti laske. Minä tiedän niiden vastauksen.

Peruskoulun opettajani painotti meille monta kertaa, kuinka kertolaskutaulu on opeteltava niin, että vaikka meidät herätettäisiin kesken yöunien ja meiltä kysyttäisiin unenpöpperön läpi paljonko on 6 x 7, me osaisimme suorilta vastata 42. Kun ajattelen sitä nyt, hänhän sanoi silloin suoraan, että koko peruskoulumatematiikan ydin on peruslaskujen vastausten ulkoa opettelussa. Jos joudun laskemaan, paljonko on 7 + 5, meneehän siinä kauan, mutta jos kuusivuotisen jatkuvan toiston jälkeen muistan, että vastaus on 12, toki vastaus putoaa kuin apteekin hyllyltä.

Ja niin joudun taas huomaamaan, että afrikkalainen koululaitos on todella huonotasoinen. Sillä oikeasti, jos ihminen käy toista kymmentä vuotta koulua, yliopistoon asti, eikä siinä ajassa opi säällisesti edes laskemaan, mitä ihmettä siellä koulussa tehdään? Kyllä tällaisen koululaitoksen äärellä minäkin vanhempana miettisin jo pariin kertaan kannattaako sitä lasta laittaa sinne ollenkaan vai olisiko sittenkin parempi ottaa se mukaan peltotöihin.

Älykkyyden suhde päässälaskutaitoon taitaa olla vähän sama kuin älykkyyden suhde shakinpeluuseen: jos kaksi ihmistä pelaavat vastakkain, eikä kumpikaan heistä ole koskaan ennen peliä pelannut, luultavasti älykkäämpi voittaa. Mutta heti, jos toinen on opetellut avauskuvioita ja loppupelimuodostelmia, ja toinen ei, ei pelaajien älykkyydellä ole enää mitään merkitystä. Sillä, joka muistaa pelin jo ennen kuin se on pelattu, on ylittämätön etumatka.

Voi toki olla, että afrikkalaiset ovat eurooppalaisia tyhmempiäkin, noin älykkyysosamäärältään. Mutta niin kauan kun maailmassa ei ole tapaa millä älykkyyttä voitaisiin oikeasti kulttuurivapaasti mitata, älykkyysosamäärästä rotuoppia tekevät ihmiset kertovat huomattavasti enemmän omasta viisaudestaan kuin ihmiskunnan älykkyydestä. Yhtä kaikki, koulutus on joka tapauksessa merkittävämpää kuin syntymälahjat.

Vaikka olisihan se ihan kivaa, jos voisi luottaa kauppiaiden laskutaitoon, tai jos kassan ohi pääsisi ilman minuutin pituista rahojenlaskutaukoa.
Kommentoi.
Kirjoitukset
19.03. Sen pituinen se09.03. Tieto on valtaa07.03. MSC Melody01.03. Heille en anna anteeksi19.02. Poliisit: Turvallisuuden indikaattori16.02. Table Mountain13.02. Chipolopolo10.02. Kotiinpaluu19.02. Tiedote. Laivan aikataulu.07.02. Ulkolaskutaito
© Kimmo Rajala 2011
Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.