Kimmo Unkarissa
[edellinen][seuraava]
Kylmyys ja pimeys

[18.10.2003] Katsahdinpas tuossa yhtenä päivänä kalenteria, ja huomasin kauhistuksekseni, että nythän on menellään lokakuun puoliväli. Yleensä tähän aikaan makailen sängynpohjalla 10-12 -tuntisia yöunia ja hiljaa mielessäni toivon, että kun avaan ikkunan, pihalta löytyisi edes lunta. Mutta ei koskaan. Pihalla sataa vettä, on pimeää ja kaikki ihmiset elävät kuin unessa.

Se olikin yksi tärkeimmistä syistä lähteä Unkariin. Unkari oli tarpeeksi etelässä. Oletin, että Unkarissa riittäisi auringonvaloa riittävästi läpi vuoden, eikä minunkaan pitäisi taantua jokavuotisen syysmasennuksen orjaksi. Ja olin oikeassa.

Ainakin vielä täällä on ihan kesä, siis mikäli valon määrään on uskominen. Hyvä on, kuudelta on jo pimeää, mutta toisaalta aamuseitsemältä on valoisaa. Illan pimeys tietysti pahenee viikon päästä kun kelloja siirretään, mutta kyllähän se aina antaa ihan erilailla energiaa herätä auringonvaloon kuin pimeyteen.

Mutta syyssateetkaan eivät vielä ole alkaneet. Ilmeisesti ne alkavat parin viikon sisään, ainakin niin kaikki paikalliset kertovat. Vielä toistaiseksi aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Mutta viime keskiviikosta alkaen aurinko ei ole kuitenkaan enää jaksanut kunnolla lämmittää, vaan lämpötila on päivisinkin laskenut kymmenen asteen tuntumaan. Illallahan täällä on ollut kylmä saapumisestani asti. Mutta toisaalta sinä aamuna, jolloin lähdin kotoani Puolangalta kohti Unkaria, lämpötila oli viisi astetta, kylmempää kuin täällä on vielä toistaiseksi ollut kertaakaan. Ja tämän viikon keskiviikkoon asti auringossa seisoessa oli vielä ihan oikeasti lämmintä.

Ilmeisesti tämä auringon lämmittävän vaikutuksen yllättävä loppuminen on täällä hyvin tiedossa, sillä itse asiassa minulle kerrottiin jo etukäteen, että opiskelija-asuntolani vuokra nousee lokakuun 16. päivästä alkaen, jollon käynnistetään lämmitys. Eli nyt maksan jo lähes kymmenkertaisesti sen vuokran minkä paikalliset maksavat asumisestaan. Mutta ei se lämmitys ole ollenkaan paha ajatus, kun kylmä kerran tuli juuri silloin kun pitikin.

Onhan täällä tietysti ollut ruska kovaa vauhtia tulossa syyskuun puolivälistä alkaen. Kun aikanaan ostin kameran, halusin pitää kiirettä, että ehtisin napsia pari kuvaa vielä vihreästäkin Miskolcista, ja melko heti kameran oston jälkeen vihreys alkoikin vähän kerrassaan huveta. Tämä oli syyskuun puolivälissä. Ja nyt täällä alkaa jo ihan oikeasti olla kunnon syksyinen väriloisto. Joka ei ainakaan jää jälkeen Suomen vastaavasta, sillä täällä on niin paljon erilaisia lehtipuita, joilla on kaikilla omanmuotoisensa ja -värisensä lehdet. Mutta en ole koskaan varsinaisesti ollut ruskan ystävä Suomessa. Lehtien värjääntyminen ja varina vain muistuttavat aina siitä, että kohta tulee syksy ja pimeys ja masennus...

Ei, mutta ihan oikeasti, minä taidan ruveta viettämään kaikki syksyni Unkarissa tai jossain vielä etelämpänä. Pelkkä suomalaisen syksyn muisteleminen ahdistaa.


Tulostettava versio tästä kirjeestä

[edellinen][seuraava]
© Kimmo Kristian Rajala 2003. Saa lähettää palautetta. Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.