kirjeet | kuvat | |||||
08.09.2003 Monen totuuden valtakunta 12.09.2003 Kuinka syntyy opintosuunnitelma 17.09.2003 Tunnelmapala 23.09.2003 Unkarilaista ruokailua 26.09.2003 Opintorahan ostovoimasta 30.09.2003 Viikonloppuisin tapahtuu 03.10.2003 Smaragdikaupunki 07.10.2003 Mutta minuahan varoitettiin 17.10.2003 Mutka Slovakiaan 18.10.2003 Kylmyys ja pimeys 20.10.2003 Lyhyt teksti opiskelusta 26.10.2003 Välisoitto sadalle eurolle 31.10.2003 Luopumisen tuskaa 03.11.2003 Aina kannattaa kysyä 07.11.2003 Kuvia kuvia 10.11.2003 Sekalaisia kirjoituksia 14.11.2003 Ötös Kollégium 17.11.2003 Balaton ja AIESEC 21.11.2003 Trianonin sopimus 25.11.2003 Kolme viikkoa 04.12.2003 A Text in English 07.12.2003 Tositarina 09.12.2003 Paluu Bécsiin 11.12.2003 Lopun alkua 13.12.2003 Unkarilaisesta musiikista 15.12.2003 Loppu 18.01.2004 Paluu ja Suomi 15.09.2004 Vuosihuolto |
Kylmyys ja pimeys [18.10.2003] Katsahdinpas tuossa yhtenä päivänä kalenteria, ja huomasin kauhistuksekseni, että nythän on menellään lokakuun puoliväli. Yleensä tähän aikaan makailen sängynpohjalla 10-12 -tuntisia yöunia ja hiljaa mielessäni toivon, että kun avaan ikkunan, pihalta löytyisi edes lunta. Mutta ei koskaan. Pihalla sataa vettä, on pimeää ja kaikki ihmiset elävät kuin unessa. Se olikin yksi tärkeimmistä syistä lähteä Unkariin. Unkari oli tarpeeksi etelässä. Oletin, että Unkarissa riittäisi auringonvaloa riittävästi läpi vuoden, eikä minunkaan pitäisi taantua jokavuotisen syysmasennuksen orjaksi. Ja olin oikeassa. Ainakin vielä täällä on ihan kesä, siis mikäli valon määrään on uskominen. Hyvä on, kuudelta on jo pimeää, mutta toisaalta aamuseitsemältä on valoisaa. Illan pimeys tietysti pahenee viikon päästä kun kelloja siirretään, mutta kyllähän se aina antaa ihan erilailla energiaa herätä auringonvaloon kuin pimeyteen. Mutta syyssateetkaan eivät vielä ole alkaneet. Ilmeisesti ne alkavat parin viikon sisään, ainakin niin kaikki paikalliset kertovat. Vielä toistaiseksi aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Mutta viime keskiviikosta alkaen aurinko ei ole kuitenkaan enää jaksanut kunnolla lämmittää, vaan lämpötila on päivisinkin laskenut kymmenen asteen tuntumaan. Illallahan täällä on ollut kylmä saapumisestani asti. Mutta toisaalta sinä aamuna, jolloin lähdin kotoani Puolangalta kohti Unkaria, lämpötila oli viisi astetta, kylmempää kuin täällä on vielä toistaiseksi ollut kertaakaan. Ja tämän viikon keskiviikkoon asti auringossa seisoessa oli vielä ihan oikeasti lämmintä. Ilmeisesti tämä auringon lämmittävän vaikutuksen yllättävä loppuminen on täällä hyvin tiedossa, sillä itse asiassa minulle kerrottiin jo etukäteen, että opiskelija-asuntolani vuokra nousee lokakuun 16. päivästä alkaen, jollon käynnistetään lämmitys. Eli nyt maksan jo lähes kymmenkertaisesti sen vuokran minkä paikalliset maksavat asumisestaan. Mutta ei se lämmitys ole ollenkaan paha ajatus, kun kylmä kerran tuli juuri silloin kun pitikin. Onhan täällä tietysti ollut ruska kovaa vauhtia tulossa syyskuun puolivälistä alkaen. Kun aikanaan ostin kameran, halusin pitää kiirettä, että ehtisin napsia pari kuvaa vielä vihreästäkin Miskolcista, ja melko heti kameran oston jälkeen vihreys alkoikin vähän kerrassaan huveta. Tämä oli syyskuun puolivälissä. Ja nyt täällä alkaa jo ihan oikeasti olla kunnon syksyinen väriloisto. Joka ei ainakaan jää jälkeen Suomen vastaavasta, sillä täällä on niin paljon erilaisia lehtipuita, joilla on kaikilla omanmuotoisensa ja -värisensä lehdet. Mutta en ole koskaan varsinaisesti ollut ruskan ystävä Suomessa. Lehtien värjääntyminen ja varina vain muistuttavat aina siitä, että kohta tulee syksy ja pimeys ja masennus... Ei, mutta ihan oikeasti, minä taidan ruveta viettämään kaikki syksyni Unkarissa tai jossain vielä etelämpänä. Pelkkä suomalaisen syksyn muisteleminen ahdistaa. Tulostettava versio tästä kirjeestä
|
© Kimmo Kristian Rajala 2003. Saa lähettää palautetta. Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa. |