Kimmo Unkarissa
[edellinen][seuraava]
Lyhyt teksti opiskelusta

[20.10.2003] Isä soitti tässä viime viikolla. Soitolle oli syykin, mutta se ei nyt ole tässä tärkeä. Hän kuitenkin yhdessä vaiheessa kysyi minulta, että miksi minä en kirjoita tänne nettiin mitään siitä opiskelusta. Opiskelemaanhan minä Unkariin kuitenkin lähdin. No, okei, täytetään hänen toiveensa, ja kerrotaan kaikki, mitä olen saanut selville unkarilaisesta yliopistojärjestelmästä yleensä, sekä vaihto-opiskelusta Miskolcin yliopistossa.

Yleisesti näyttäisi siltä, että ainakaan Miskolcin yliopistossa ei ole tietoakaan Suomen akateemisesta vapaudesta. Kaikille opiskelijoille lyödään joka vuoden alussa lukujärjestys käteen, ja jos lukuvuoden loppuun mennessä kaikkia kursseja ei ole suoritettu kunnialla loppuun, seuraava vuosi käytetään uudestaan samojen kurssien opiskeluun. Muiden tiedekuntien ja aineiden luennolla ja harjoitusryhmissä saa käydä, mutta ei niistä mitään hyötyä ole, ellei erikseen käy hakemassa niiden opiskelijaksi. Pääaineen ohelle saa toki ottaa muitakin opintoja, mutta toinen opiskeltava aine paitsi maksaa, se täytyy opiskella viikonloppuisin. Ja muutenkin unkarilaisten systeemi on aika tiukka -- vaikka he lähtisivät ulkomaille vaihtoon, tulee heidän opiskella samat kurssit mitkä kotimaassaankin samassa ajassa, tai sitten kesälomalla kotiin palattuaan.

Tiivis ja kaikille identtinen lukujärjestys ja lukukausien loppuun painottuvat tenttikaudet tietysti mahdollistavat kurssien opettajille ihan eritasoisesti läksyjen antamisen, ja kotityötä onkin tehtävänä ihan oikeasti. Ainakin sellainen kuva minulle on tullut, kun olen paikallisten kanssa asiasta keskustellut ja heitä seurannut täällä asuntolassa.

Vaihto-opiskelijoille tilanne sen sijaan on varsin erilainen. Tietysti meillä nyt täytyy olla täysin erilainen vapaus ottaa tarvitsemiamme kursseja, kun ulkomailla ei tietenkään ole samat kurssit samassa järjestyksessä tarjolla, joten saamme käytännössä ottaa minkä hyvänsä kurssin mistä hyvänsä laitoksesta, ellei peräti tiedekunnasta. Ongelmahan on vain se, että kaikki opetetaan täällä unkariksi (paitsi öljynjalostus, jota opiskelemassa onkin lähinnä Lähi-Idän keskiluokkaa), joten vaihto-opiskelijan tehtäväksi jää lähinnä kirjoittaa esseitä ja sopia yksityiskonsultaatioista opettajien kanssa. Mikäli jostain vahingossa löytää jonkun, joka englantia osaa. Ja onnistuu vieläpä löytämään tämän toistekin, sillä sovittujen aikojen pitäminen ei ole unkarilainen hyve.

Englantia tietysti voi englanninlaitoksella englanniksi opiskella, ja olenkin istuskellut parin aineen luennoilla ja oppitunneilla saadakseni jonkinlaista kuvaa miskolcilaisesta opiskelusta, mutta ei niillä istumisesta minulle varsinaisesti mitään hyötyä oman tutkintoni kannalta ole. No, se nyt oli tiedossa jo ennen kuin tänne tulin -- jos todella olisin halunnut opiskelemaan lähteä, niin minun olisi pitänyt mennä johonkin englantia äidinkielenään puhuvaan maahan. Tai edes jonnekin, jossa yleensä joku puhuu pari sanaa englantia.

Unkaria minä olen täällä muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa opiskellut, kun ne kurssit kerran ihan meitä varten järjestettiin. Kuusi tuntia viikossa. Ehkä joulukuuhun ja kotiinpaluun mennessä alan jo alkeita sen verran osata, että jos täällä vielä vuoden pari olisin, niin pystyisin jo auttavasti kommunikoimaan paikallisten kanssa. Ei unkari mahdoton kieli ole, ainakaan suomalaiselle, jolle suomalais-ugrilaisten kielten perusrakenne on syötetty jo äidinmaidossa, mutta neljä kuukautta on lyhyt aika. Joka päivä sitä kyllä huomaa osaavansa aina vähän enemmän, niin, ettei enää joudukaan liikkeestä poistumaan, kun myyjä kieltäytyy puhumasta englantia, mutta niin kauan kun pysty edes ymmärtämään ympärillä käytävän keskustelun aihetta, niin aika avuton on olo.

Kenties siksi en ole paljoa puhunut opinnoista, että niitä ei lopulta niin paljoa ole, ja siksi, etteivät ne kuitenkaan kovin ratkaisevasti poikkea Suomesta. Paitsi, että Suomessa tietysti on paljon enemmän kirjatenttejä ja opiskelu on huomattavasti vapaampaa. Mikä ei ehkä ole tehokasta, mutta yleissivistävyyden kannalta aivan eri planeetalta.

Mutta paljon muuta olen täällä oppinut. Tiedän nyt paljon lähtötilannetta enemmän Unkarista, unkarilaisista, unkarin kielestä, Unkarin kulttuurista, ja mikä tärkeintä, itsestänikin. Ja todellista tietoahan ei opintoviikoilla mitata.


Tulostettava versio tästä kirjeestä

[edellinen][seuraava]
© Kimmo Kristian Rajala 2003. Saa lähettää palautetta. Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.