Valitusta

Hohoe 17.02.2009

Muovi on saatanan keksinto. Muovipusseista olen saarnannut jo aiemmilla matkoillani tarpeeksi, mutta muovituolit! Voi hyvanen aika sentaan, ne ei ole enaa edes saatanan aikaansaannosta, sellaisen hirvityksen voi keksia vain karismaattinen kirkko.

Ja taalla minun "valmiiksi sisustetussa asunnossani" ei ole mitaan muita istuimia kuin noita helvetin muovituoleja, joissa viisi minuuttia istuttuaan on takapuoli marka kuin olisi alleen laskenut. Istun siis lattialla.

En tieda, mika mulla nyt taas vaivaa, kun pitaa valittaa, mutta kun alkuun paastiin niin jatketaan sitten kunnolla. Lapsia mina en jaksa. Hieno homma sinansa, kun olen taalla kuitenkin tyoskentelemassa lasten kanssa. Kadulla keskustasta kotiini kavellessani noin vartin matkan aikana joka ikinen kerta ainakin parikymmenta kakaraa huutaa tayteen aaneen omaa typeraa ewenkielista rallatustaan, joka on jotain tyyliin: "Jefu jefu öllöllöö! Jäkä jäkä jällällää!" ja joka on juuri yhta poliittisesti korrekti kuin jos Suomessa lapset huutaisivat mustalle miehelle: "Neekeri! Neekeri! Kattokaa kaikki, taalla on neekeri! Se ei osaa pesta tuota paskaa naamaltaan ja on siksi noin musta!"

Ja sitten niiden lasten on Kids' Cornerissa aina pakko laappia ja kosketella ihan kaikkea. Jos minulla on valokuvia poydalla, seitsemantoista katta on ojossa, kun haluavat nahda, mita kuvia siina on. Ja eilen minulla oli siina negoja... Ja aina kun jollain lapsella on asiaa minulle, varsinkin Sankossa, missa olen opettajana, niin hiton ipanat nykivat koko ajan kadesta ja huutavat yleensa "Madam!" ja sitten mina sanon etta taalla mitaan matameita ole ja etta odota vuoroasi, tassa on kolme muuta lasta ollut jo ennen sinua.

Ja ylipaataan muutenkin lapsilla ei ole minkaanlaista kasitysta siita, kuinka moni lapsi voi yhta aikaa puhua minulle tai koskettaa minua. Pahin ryysis taisi olla silloin kun Kaisun kanssa kavin Zongon syovereissa etsimassa lapsinayttelijoita, ja neljan neliometrin sisalla kamerani ymparilla oli noin sata lasta.

Ja tata pyykkikoneettomuutta inhoan myos, kun kaikki vaatteet menee ihan pilalle nyrkkipyykissa. Marc O'Polon 100 euron vaatteetkin alkaa olla sen nakoisia, ettei niita taida Suomessa enaa kehdata kayttaa.

Mutta! Nyt! Riittaa! Valittaminen! Silla: lentoni on nyt siirretty kaksi viikkoa myohemmaksi ja Suomessa olen siis 15.3. Ja sita ennen menen Burkina Fasoon ja Fespacoon! Yhdeksan paikaa elokuvia ja croissantteja! Paratiisi maan paalla!

...vaikka kylla olisin jo ollut valmis palaamaan Suomeen. Minulla nyt kuitenkin on ikava Kirikoua. Eilen sen kanssa puhelimessa puhuin ja taas se tuntui niin paljon isommalta ja fiksummalta kuin ennen. Onhan siita nyt jo kaksi kuukautta kun olen poikaani viimeksi nahnyt. Ja viela kuukauden saa poika kasvaa ennen kuin isaansa taas nakee.

Mutta siita huolimatta tanne tuloni oli ainoa oikea ratkaisu.

Tommi
Ei vielä yhtään kommenttia - Ole ensimmäinen!

Tommi 
Rajala's Facebook profile
Kirjeet
19.03. Helsinki:
Tehokkuutta taas
17.03. Helsinki:
Sandisk
17.03. Helsinki:
Kotona
13.03. Hohoe:
Ihmeiden aika
10.03. Hohoe:
Fespaco
24.02. Hohoe:
Kirous
18.02. Hohoe:
Suunnitelma
17.02. Hohoe:
Kolme ryhmaa
17.02. Hohoe:
Valitusta
14.02. Hohoe:
Kuolema
© Tommi Rajala 2008-2009
Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.