Bamakossa emme olleet sitten kovinkaan turisteja, joten ottamiemme valokuvien määräkin on varsin pieni. Kävimme tutustumassa erinäisiin Kaisua ammatillisesti kiinnostaviin ihmisiin ja instituutioihin, kuten vaikka Icrisatiin, jolla on myös Bamakossa pieni, mutta puolen päivän visiitin perusteella toimivampi yksikkö (tai ainakin Bamakon Icrisatin ravintolasta sai useaa erilaista ruokaa, vaikkakin "ilman lihaa" oleva kastike oli vain vähän vähemmän lihaisa kuin "lihallinen" kastike, mutta silti aivan liian lihaisa meille).
Ouagadougoussa vietimme sitten palatessamme vielä kaksi päivää, lähinnä siksi, että matka yhteenmenoon Bamakosta Niameyhin olisi ollut vähän turhan rankka (vaikka sen periaattessa voisi bussilla tehdäkin puolessatoista päivässä). Emme me mitään sen kummempaa Ouagassa tehneet. Ravintolassa kävimme syömässä, ja siinä onkin taas se yksi suuri ero Niameyn ja näiden muiden Sahelin pääkaupunkien välillä: sekä Ouagassa että Bamakossa ravintoloissa työskenteli valkoisia ihmisiä kokkeina, baarimikkoina ja tarjoilijoina. Ja olihan Kaisu silloin jouluna Ouagassa nähnyt supermarketissakin valkoisen kassaneidin! Asioita, joita en voisi ikinä kuvitella Niameyssä. Ei kuitenkaan siksi, että Niamey olisi jotenkin rasistisempi paikka, vaan siksi, ettei täällä ole valkoisia.
Tommi