Rajahauskaa

Mtwara 29.01.2013

Kävin Keniassa. Lentokentällä viisuminhaku meni vähän sekavaksi.

Täytin lomakkeisiin, että maahantuloni syy on turismi. Se on yleensä vaarattomin vaihtoehto.

Kuitenkin viedessäni lomakkeitani viisumivirkailijalle, keski-ikäiselle naiselle, kysyin viattomasti, että voisinkohan ehkä sittenkin saada halvemman transit -viisumin, kun olen jo huomenna lähdössä pois. Virkailija kysyi, mitä aion Keniassa tehdä. "Tavata erään ystävän", sanoin, vaikka ainoa tapaaminen, jonka olin järjestänyt, oli kollegani serkun kanssa, jota en ollut koskaan ennen tavannut.

Viisumitäti sanoi, ettei kaverin tapaaminen ole transitin syy. Aloin sitten selittää, että oikeastihan minä olen tulossa vain Keniaan siksi, etta Tansanian työlupani on loppumassa parin päivän päästä, ja nyt vain käyn Keniassa, että pääsen takaisin Tansaniaan hakemaan rajalta itselleni uuden viisumin.

Tätä ei kenialainen viisumitäti ymmärtänyt. "Miten niin et saa uusittua viisumiasi Tansaniassa?" Sanoin jotain, että se prosessi kestää liian kauan, että näin tämä on helpompaa. Ehkä pikkuisen lipsahti suustani myös, että ne on vähän tehottomia ne tansanialaiset näissa asioissa.

Sitten viisumitäti sanoi, että älä sano mitään. Laittoi etusormen suunsa eteen. Hyshys. "Olet puhunut jo liikaa." Okei joo, selvä. Hän alkoi leimailla papereita ja liimailla jotain passiini. Oletin, että tavallinen turistiviisumi sieltä olisi tulossa, ja varmistin hinnan: "50 dollariahan se maksaa?" Täti sanoi, että tämä on kyllä nyt transit -viisumi. Ja että älä puhu noista, mistä äsken puhuit, enää kenellekään. Älä edes huomenna, kun lähdet pois Keniasta. Joo, selvä, en puhu.

Sitten täti jatkoi, että 20 dollaria se transit -viisumi maksaa, ja sitten tietysti lisäksi viela sen, mitä haluan hänen "neuvoistaan" hänelle korvata.

Annoin virkailijalle tasan 20 dollaria ja otin passini ja kuittini. En maksanut "neuvoista", eikä hän ylimääräisten rahojensa perään sitten erityisemmin huudellutkaan.

...

Seuraavana päivänä palasin Tansaniaan. Lentokentällä viisuminhaku meni vähän sekavaksi.

Täytin lomakkeisiin, että maahantulon syy on "other business". Minun piti saada passiini joku muu kuin turistiviisumi, tarkalleen ottaen "Visitor's Pass (CTA - Carrying on Temporary Assignment)".

Olin kuullut, että moinen CTA-viisumi maksaisi 250 dollaria, mutta seinällä luki monessa kohtaa sen hinnaksi 200 dollaria. Seinällä luki myös, isossa punaisessa kyltissä, että "lahjuksen vaatiminen ja vastaanottaminen on laitonta", ja alla puhelinnumero, johon piti soittaa, jos lahjuksien vaatijoihin törmäisi.

Kun annoin papereitani ja 200 dollaria yrmeälle rajavirkailijamiehelle, han sanoi, että 50 dollaria puuttuu. Näytin kylttiä seinällä, että 200 dollaria pitäisi riittää. Mies murahteli, että ei ei ei, vaan pitää olla 250 dollaria. Että lentokentällä hinta on 250 dollaria.

Lentokentällä oli seinällä kuitenkin ainakin viisi hyvin selkeää kylttiä, missä jokaisessa sanottiin, että hinta on 200 dollaria.

En kuitenkaan alkanut hankalaksi, sillä kohta olisi voinut käydä, etten olisi saanut leimaa passiini ollenkaan. Että olisi kaynyt niin kuin kolme viikkoa sitten tulleille LIMASin uusille junioreille, joille lyötiin passiin vain turistiviisumit, vaikka he halusivat ja tarvitsivat viisi kertaa kalliimpaa CTA-viisumia. Tai ehkä olisi voinut käydä niin, että virkailijat olisivat alkaneet tutkia papereitani tarkemmin ja todenneet, että minulla oli vielä kaksi päivää voimassaoleva työlupa Tansaniaan, ja että he eivät sen takia voisi minulle mitään uutta viisumia nyt myöntääkään.

Lähes joka toinen kerta, kun olen ylittänyt eri Afrikan maiden rajoja, olen halunnut alkaa avautumaan viisumivirkailijoille heidän tympeästä ja typerästä käytöksestään, ja lähes avoimesta lahjusten vaatimisesta. Yleensä en osaa olla hiljaa vaan kerron aina mielipiteeni, mutta jostain syystä olen kuitenkin afrikkalaisten rajavirkailijoiden tapauksissa onnistunut pitämään suuni kiinni.

Annoin miehelle 50 dollaria lisää ja jäin odottamaan. Odotin ja odotin. Luukkujen takaa huudeltiin ihmisten nimiä ja näytettiin passeja, ja yksi kerrallaan kaikki muut matkalaiset saivat viisuminsa. Aloin miettiä, että oliko tässä nyt sittenkin joku ongelma sen entisen työlupani takia, mutta sitten, kun lisäkseni oli enää yksi ihminen odottamassa, minut kutsuttiin luukulle.

Heitimme habarit ja lahjoitin sormenjälkitunnisteeni varmaan jo kymmennennen kerran Tansanian valtiolle, ja sitten sain passini takaisin. Passin sisäsivuille oli kasinkirjoitettu "viisumi", sekä passin välissä erillinen viisumipaperi.

Ja myös kuitti. Tai itse asiassa kaksi kuittia. Ensimmäinen oli 200 dollaria, toinen 50 dollaria. Kuiteista ei selviä, mitä niillä on maksettu. On niihin jotain kirjoitettu, mutta niin huonolla käsialalla, etten saa mitenkään selvää.

Kävelin pois.

Tommi
Kommentoi.
Kirjoitukset
22.02. Yksi nettikahvila kiitos. Vain 3500 euroa.20.02. Rosvojoukko05.02. Pyha lehma03.02. Noloa arkea02.02. Sadekausi29.01. Rajahauskaa06.01. Tuulilasinpyyhkimien kayttoonotto31.12. Kylmyyden ylistys28.12. Italia ei ole Rooma25.12. Joulu
© Tommi Rajala 2011-2013
Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.