Tuulilasinpyyhkimien käyttöönotto

MS794 6.1.2013

Istun lentokoneessa. Rooman valot vielä näkyvät ikkunasta, mutta koneen nokka on jo suunnattu kohti Afrikkaa.

Tansania, täältä tullaan! Taas.

Voisi kai sitä elämässään jotain muutakin tehdä. En oikein tiedä, miksi olen vielä Tansaniaan menossa. Johan olen siellä kaksi vuotta ollut. On se jo nähty. Eivät nämä neljä seuraavaa kuukautta enää mitään uutta tuo tähän kokemukseen.

En ymmärtänyt tätä itsestäänselvyyttä ennen kuin se minulle suoraan sanottiin: työnihän on lähinnä sivarin hommia. Puolipakollista pientä näpertelyä. Asioita, joita jonkun on pakko tehdä, tai usein myös asioita, joita kukaan ei tekisi jos minä en - eikä kukaan huomaisi mitään, vaikka ne tekemättä jäisikin.

Aiemmin laiminlöin tämän blogin päivittämistä, sillä minulla ei ollut mitään kirjoitettavaa. Tai tietysti minulla oli, mutten halunnut vain valittaa töistäni, ainakaan julkisesti. Nyt minua ei enää hirveästi haittaa eikä minulla valittaa nytkään kannata, ainakaan muuta kuin omaa tyhmyyttäni. Mitäs menin allekirjoittamaan työsopimuksen.

Pitkään kyllä aikanaan epäröin, kannattaako Tansaniaan lähteä reiluksi kahdeksi vuodeksi. Enhän edes varsinaisesti hakenut tätä työtä, vaan sitä paremminkin tarjottiin minulle.

Työ kuitenkin vaikutti ihan kiinnostavalta, ja Kaisu oli tulossa samaan paikkaan töihin, Kirikou mukanaan. Lisäksi Afrikassa on aina ollut varsin hauskaa.

No, työnkuvani on sittemmin täysin muutettu, Kaisu ja poika asuvat nyt Roomassa ja Etelä-Tansania on osoittautunut hyvin erilaiseksi paikaksi kuin Länsi-Afrikka. Nolla kolmesta oikein, voisi kai se paremminkin olla.

Olen kyllä tuhlannut elämääni muulloinkin typeryyksiin: vuosi armeijassa ja kolme vuotta julkishallinnon softaa koodaten Logicalla edustavat aiempia epäonnistuneita valintojani. Lista jatkuu nyt kahdella vuodella Tansaniassa.

Kyllä, jokainen kokemus on hieno ja arvokas. Kasvan ihmisenä näiden ansiosta. Elämän ei ole tarkoituskaan olla hauskaa. Autossa on tuulilasinpyyhkimet, että kurasta huolimatta voi kulkea eteenpäin.

Nauraisin, ellei kyse olisi omasta elämästäni.

Lentokone kulkee edelleen etelään. Ikkunasta ei näy enää Rooma, vaan ainoastaan pimeä Välimeri.

Tansania, täältä tullaan. Taas.

Tommi
Kommentoi.
Kirjoitukset
22.02. Yksi nettikahvila kiitos. Vain 3500 euroa.20.02. Rosvojoukko05.02. Pyha lehma03.02. Noloa arkea02.02. Sadekausi29.01. Rajahauskaa06.01. Tuulilasinpyyhkimien kayttoonotto31.12. Kylmyyden ylistys28.12. Italia ei ole Rooma25.12. Joulu
© Tommi Rajala 2011-2013
Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.