Newalassakaan ei voi olla ilman Kainuun hallintokokeilua

Newala 17.12.2011

Sormilla joihin oli tarttunut jakkihedelmän liimaa, ei ollut mukava kirjoittaa. Hyväähän se jakkihedelmä oli, mutta syömisen jälkeen kädet olivat kuin pihkassa, joka ei millään irronnut, ei ainakaan vedellä ja saippualla! Tansaniassa oli monia outoja hedelmiä, joista kaikille emme keksineet suomenkielistä nimeä. Jakkihedelmän, puolimetrisen jättiläishedelmän nimen löysimme netistä. Joskus nimesimme hedelmiä itse kuten "vaikeasti syötävä hedelmä", kun emme jaksaneet kaivaa nimeä. Tämän tekstin kuitenkin kirjoitin jakkihedelmän syömisen jälkeen…

Newalassa kaikkialla tehtiin peltotöitä. Maanantaina Kirikoun leikkikaveri kertoi Kirikoulle, että ei voisi tulla leikkimään muutamaan päivään, koska hänen piti mennä auttamaan äitiään peltotöissä. Pojan perhe oli muslimeja. He elivät maanviljelystä. Isä oli kuollut. Poika oli nuorin neljästä sisaruksesta, erittäin osaava poika, puhui englantia ja käsistään taitava. Askarteli pahvista uskomattoman hienoja autoja. Monet koululaiset eivät juuri puhuneet englantia, mutta tämä poika puhui. Kirikou taas ei osannut riittävästi suahilia, tai paremminkin hän ei ole ollut erityisen innostunut sen oppimisesta. Mutta leikkikaveria tarvittiin maatöihin.

Kävelin lähes päivittäin Kaisun kanssa muutaman kilometrin lenkin ennen pimeyden laskeutumista. Newala ei ollut enää pelkästään hiekanoranssi paikkakunta, kuten silloin, kun olin tullut Newalaan. Päivä päivältä luonto rehevöityi. Kynnökset ja kylvökset edistyivät. Joulun odotuksen sijaan minusta tuntui, että odotimme keskikesän juhlaa… Olin tuonut tanssivat tontut mukanani, mutta aloin vierastaa niitä: ne eivät sopineet tunnelmaan. Ainostaan Kirikoun joulunodotus piti minut kiinni adventtiajassa.

Samalla luin viestejä Suomesta ja Kainuusta. Suomessa rakennettiin lumimuumeja ja Kainuussa hiihdettiin. Tai että kaikki muut kainuulaiset olivat kauhuissaan Kainuun tilanteesta paitsi puolankalaiset! Ketkä puolankalaiset eivät olisi kauhuissaan, jos hallintokokeilu kaatuisi? Tunsin lähinnä Kainuun maakunta -kuntayhtymän palveluksessa olevia, jotka olivat kauhuissaan. Mutta toisaalta kainuulaisilta oli neuvottelutaito ollut hukassa pitkään. Kesäkuulta, Puolangan päätöksestä saakka, olisi ollut aikaa neuvotella, mutta neuvotteluihin herättiin loppuvuodesta. Yritin päästä nettiin lukemaan Kainuun hallintokokeilusta. "Perustuslakivaliokunta ei pelasta Kainuun hallintokokeilua. Puolanka ei saa samanlaista erityisasemaa kuin Vaala", luin nettisivuilta.

Koska tein tutkimustani Kainuun hallintokokeilun vaikutuksista lastensuojeluun, elin koko ajan miettien hallintokokeilun vaikutuksia. Lukiessani avoimia vastauksia löysin niistä kunnianhimoa, ylpeyttä, pyrkimystä tehdä hienoja asioita. Vastaajista muutamat eivät olleet valmiit sopeutumaan, kun taas toiset olivat erittäin sitoutuneita. Vastauksia lukiessani tunsin kuitenkin, kuinka paljon hallintokokeilun eteen oli tehty työtä ja kuinka se oli vähitellen pala palata saatu sujumaan. Edelleenkään malli ei ollut valmis, edelleen oli korjattavaa. Mutta jos alettaisiin taas alusta, millaista resurssien tuhlausta se olisi? Ja kuinka työntekijät jaksaisivat aloittaa rakentamisen taas alusta. Minkäänlaisia uuden toimintatavan suuntaviivoja ei ollut olemassa ja hallintokokeilun loppuun oli aikaa vain vuosi, jos neuvottelut eivät tuottaisi tulosta. Miten voisi sitouta siihen, että jo rakennettu purettaisiin, ja alettaisiin alusta, kun uuden rakennuspiirustuksiakaan ei ollut vielä piirretty? Ja jos hallintokokeilu kaatuisi, hajoaisiko koko Kainuu kuntauudistuksissa?

En tiennyt Kainuun viimeisimpiä käänteitä. Kesäkuussa, kun Puolanka päätti, että ei jatkaisi hallintokokeiluissa etukäteen neuvotelluilla ehdoilla, olin mökilläni Keski-Suomessa, jonne ei saanut tulemaan Kainuun Sanomaa. Helsingin Sanomat tuli päivittäin mökilleni. Miksi ei Kainuun Sanomat? Kainuulaiset olivat samalla tavalla koko maailman asukkaita kuin Helsingin sanomien lukijatkin. Pala Kainuuta voi olla Tansaniassakin. Meidän newalalainen kainuulaisyhteisömme oli todistusaineisto siitä. Marras- joulukuussa taas, jolloin olivat käsillä hallintokokeilun kriittiset hetket, olin Tansaniassa. En ollut perillä siitä, oliko neuvotteluissa päästy eteenpäin. Pääsin kerran päivässä nettiin lyhyeksi ajaksi, jolloin yritin ehtiä kaikki: sähköpostin, lehdet, facebookin, vaikka pelkästään sivujen lataaminen oli äärimmäisen hidasta. Olin vihainen, kun ajattelin, että neuvottelut eivät ehkä olisikaan edenneet, vaikka en tiennyt kenelle olisin vihainen.

"Neuvottelut jatkuvat perjantaina", kertoi maakuntajohtaja Alpo Jokelainen Kainuun Sanomien nettisivuilla 13.12., Lucian päivänä. Perjantaina 16.12. Kainuun Sanomien nettisivuilla oli "Seppo-papan" kuva ja 17.12. nettisivuilla luki, että Puolanka ei ollut sanonut eitä eikä joota. Lukemisen välissä ehdin ihmetellä ötököitä, joita mönki kasapäin maassa. Ne olivat tiputtaneet yöllä siipensä ikkunani vieressä olevan loisteputken alle... Ja mietin Kainuun tulevaisuutta.

Kiinnostus Kainuun käänteistä kulki siis mukanani. Kainuusta minulla oli tuotuna Kainuun hallintokokeilua koskevan tutkimuksen lisäksi Kainuun Sanomien joulukalenteri, joka oli Kirikoulle tärkeä, ja jonka luukun Kirikou joka aamu avasi. Kirikoun toinen joulukalenteri. Jotain konkreettista joka piti kiinni joulunodotusajassa. Kainuun hallintokokeilua koskevan tutkimukseni tulososan olin päättänyt saada kirjoitettua Newalassa. Tietysti, vasta ensimmäiseen kertaan. Newalasta meillä oli tarkoitus lähteä pois jouluviikolla, joten yritin olla ahkerana aina, kun sähköä oli tarjolla.

Newalassa, Tansanian syrjäkulmassa, lähellä Mosambikin rajaa, pitkien etäisyyksien takana kuten Kainuu Suomessa, vesisateet toivat kuitenkin oman lisämausteensa eristyneisyyteen. Suunnittelimme joulun viettämistä Sansibarilla, ja olimme kaavailleet, että osa porukastamme olisi mennyt Dar es Salaamiin maasturilla. Koska vesisateet olivat alkaneet, suunnitelmamme ei voinut toteutua. Matka olisi liian pitkä mahdollisesti lainehtivia teitä pitkin. Bussiliikennekin saattaisi jumiutua sateissa. Mtwaraan olisi kuitenkin päästävä jotenkin ja 140 km:n matka ei ollut mahdoton, koska koskaanhan ei ollut satanut koko päivää, vain muutaman tunnin ajan. Ja välissä oli joku yksittäin päivä, jolloin ei satanut ollenkaan.Täydelliseen satamattomuuteen ei vain voinut luottaa!

Kaikki emme kuitenkaan sovi saman maasturin kyytiin. Me muut saisimme kyydin Mtwaraan maanantaina, Tommi ja Kaisu tulisivat perässä joululoman alettua.
Jo 2 kommenttia - kommentoi toki sinäkin!
© Arja Rajala 2011
Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.