Ensimmainen paiva

Helsinki 25.02.2007

Tama haju on tuttu, ja sen lahde olen mina. Samaa uitetun koiran parfyymia kaytin viimeksi vajaa kolme vuotta sitten Nigerissa. Paidan voisi vaihtaa vaikka viisi kertaa paivassa, mutta siita huolimatta (vai sen takia) kaikki tuntuu miellyttavalta.

Kaikki muukin on niin tuttua, vaikka juuri tama paikka onkin minulle uusi. Vajaan vuorokauden jalkeen tunnen olevani kotona. Tai ei, ennemminkin, tunnen palanneeni kotiin.

Paa ei ehka viela kesta kuumuutta kunnolla, mutta se on totuttelukysymys. Kumma kylla Kirikoua ei kuumuus tunnu yhtaan hidastavan. Aamupaivalla mina vasytin itseni vain istumalla varjossa, kun samaan aikaan Kirikou laukkasi puolipilvisessa auringonpaisteessa kuin paria paivaa aiemmin suomalaisessa lumihangessa. Silti paivalla mina ja Kaisu nukahdimme paivaunilla - ja silla aikaa Kirikou pomppi ympari hotellihuonettamme vaannellen silmalasejani solmulle.

Muutenkin Kirikoulla on nyt joku tuhoamisvimma, silla perjantai-iltana, juuri ennen Suomesta lahtoamme, han hajotti aurinkolasini! Ja mitaan ei Kirikou halua nyt totella: jos kiellamma, etta ei saa juosto tielle, niin Kirikouhan varmasti juokseen, tai jos kiellamme, ettei saa menna taputtelemaan vuohia, niin Kirikou ainakin yrittaa menna.

Mutta muuten - mikaan ei voisi olla paremmin.