Ajankayttoa 2

Accra 03.05.2007

Positiivinen asia tassa on se, etta eipahan ole tullut matkavakuutusta otettua turhan takia. Olemme menossa kahdeksatta kertaa talla matkalla laakarille; Kirikoulle se on seitsemas kerta ja kolmas talla viikolla.

Antibiootit, mita laakari maarasi aiemmin, nayttavat aiheuttaneen Kirikoulle allergisen reaktion suun ymparille ja suun sisaan. Niinpa sen lisaksi, etta pojan naama ja kieli ovat ihan nappyloilla, han kuolaa koko ajan eika oikein suostu syomaan, kun ruoka suussa ilmeisesti sattuu.

Kylla sen ajan voi siis kuluttaa vaikka laakarille jonottaessa: ensi viikolla, kun minulta toissa kysytaan, etta millaista siella Afrikassa oikein oli, voin vastata: "likaisia sairaaloita, hiljaisia laakareita ja pitkia jonoja". No onneksi taalla ei ihan yhta pitkaan pitane jonottaa kuin Meilahden silmapolille noin vuosi sitten, kun taisin istua kahdeksan tuntia odottaessani paasya sarkypaivystykseen.

---

Penisiliiniallergia se taitaa pojalla olla, oli laakarinkin mielipide, varsinkin kun seka Kaisulla etta Kaisun isalla on moinen, ja perinnollinen se kuuluu olevan. Ja sitten laakari kirjoitti taas pari erilaista laaketta Kirikoulle annettavaksi.

Kaksi yleisinta Kirikoun talla matkalla toistamaa lausetta on: "ei oo lääkeaika" ja "ei lääkkei". Onneksi poika ei viela ymmartanyt sita, etta tama viimeinen vitsaus oli laakkeiden aiheuttama.

---

Huomenna sitten syotamme taas Kirikoulle laakkeita, pakkaamme laukkumme, suhailemme taksilla ympari kaupunkia muun tekemisen puutteessa ja toivomme, ettei enaa pitaisi viimeisena paivana laakarilla kayda ("No se nyt viela puuttuisi", sanoo Kaisu).

Perjantain ja lauantain valisena yona lennamme sitten Lontooseen, ja Helsingissa olemme lauantaina iltapaivalla.

Tama matka alkaa olla ohi.