Oppitunti

Grand Popo 22.04.2007

Annoin tayttamani hotellin rekisteroitymiskaavakkeen vastaanottovirkailijalle, joka vilkaisi sita, nosti sitten katseensa minuun ja sanoi: "Suomesta? Mutta sinahan puhut ranskaa!"

Olimme saapuneet Grand Popoon, Beniniin, suomalaisten omaan keitaaseen Lansi-Afrikassa. Tuolla puhutaan suomea, ja nuo nayttavat kylla ihan suomalaisista, ja tuo tuli ihan juttelemaan, kun naki Kirikoun paassa Marimekon huivin.

"Eivatko suomalaiseti sitten puhu ranskaa?" kysyin virkailijalta. "No eivat yleensa. Pelkastaan vahan englantia ja sita omaa suomeaan."

---

Sen lisaksi, etta suomalaiset eivat puhu ranskaa, suomalaiseten afrikantuntemus on yleensa heikkoa. Niinpa nyt on paikallaan pieni Lansi-Afrikan maantiedon oppitunti.

Nama kolme Guineanlahden rannalla sijaitsevaa maata, jossa talla matkalla vierailemme, ovat lannesta itaan Ghana, Togo ja Benin.

Ghana, eli entinen Kultarannikko, houkutteli aikanaan kaikkia Euroopan suurvaltoja, ja myos ruotsalaiset ja tanskalaiset sinne rakensivat linnoituksia. 1880-luvun Afrikan jaossa Kultarannikon sai Englanti, ja niinpa maan kaikki hallinto, koululaitosta ja oikeusjarjestelmaa myoten, on suoraan brittilaisen mallin mukainen. Ja maan ainoa virallinen kieli on tietysti englanti.

Togo oli aikanaan Saksan Togomaa ja pinta-alaltaan lahes kaksinkertainen nykyiseen Togoon verrattuna. Mutta kun Saksa menetti kaikki siirtomaansa ensimmaisen maailmansodan jalkeen, Saksan Togomaa jaettiin Englannin ja Ranskan kesken. Englannin saama lansiosa liitettiin Ghanaan, ja Ranskan itaosasta tuli 1960-luvulla nykyinen Togo. Niinpa Togon valtio toimii nykyisinkin Ranskan mallin mukaisesti, poliisilaitosta ja kielta myoten - Togo on siis ranskankielinen maa.

Beninin sai Afrikan jaossa Ranska, ja se pysyi Ranskan siirtomaana kunnes itsenaistyi 1960-luvun alussa. Benin ja Togo ovat siis ranskalaisuudessaan kovin identtiset, sikali kun mina viiden Togossa vietetyn ja yhden Beninissa vietetyn paivan jalkeen ne olen kokenut.

---

Grand Popon yhteys Suomeen ei ole siirtomaa-aikainen, vaan huomattavasti tuoreempi. Taalla on vuonna 2000 aloittanut Villa Karo, suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus, missa on aina puolenkymmenta suomalaista taiteilijaa (tai vastaavaa) kerrallaan stipendiaatteina kukin tyostamassa omaa projektiaan.

---

Viela lopuksi elokuvasivistysta: Kirikoun nimi ei ole suomalainen, kuten moni on varmaan huomannutkin, vaan se tulee ranskalaisesta piirroselokuvasta "Kirikou ja paha noita". Elokuva kertoo pienesta afrikkalaisesta pojasta, joka rohkeudellaan ja viisaudellaan pelastaa kotikylansa pahalta Karaba-noidalta.

Englanninkielisessa Ghanassa ei ole elokuvakulttuuria - ihmiset katsovat joko nigerialaista roskaa, tai amerikkalaista roskaa. Yksikaan ihminen Ghanassa ei ollut kuullutkaan Kirikou-elokuvasta.

Togossa hotellimme ravintolan tytto kysyi, mita "Kirikou" tarkoittaa kielellamme. "Ei mitaan", vastasin. "Se tulee yhdesta elokuvasta". "Ai siita, missa on se Karaba-noita?" han kysyi.

Beninissa kukaan ei ole viela reagoinut pojan nimeen mitenkaan, mutta Ghanassa kuulemamme mukaan Beninin entisen presidentin nimi pitaisi olla jotain samantyylista kuin "Kirikou". Toivottavasti tama presidentti oli hyva mies...