Sita samaa paivittelya ja ihastelua
Aného 20.04.2007
Myrskylyhdyssa palavan lamppuoljyn tuoksu tuo mieleeni positiivisia armeijamuistoja: kun ulkoa kylmasta paasi lampiman teltan sisalle, siella haisi (hien lisaksi) aina lamppuoljy. Ja tuo tuoksu tarkoitti, etta kohta paasee nukkumaan.
Taalla sama tuoksu tarkoittaa, etta ei ole sahkoa, ja edessa on hikinen, uneton yo.
Ghanassa sentaan suurin osa sahkokatkoista oli suunniteltuja, niista oli tiedotettu etukateen jopa sanomalehdissa ja ihmiset tiesivat niiden aikataulun. Taalla Togossa taas kukaan ei tunnu tietavan, milloin sahkoa on ja milloin ei ole, silla katkot tulevat ennalta varoittamatta. Suurimman osan ajasta taalla ei ole sahkoa, ja silloin kun on, jannite heittelee niin kasittamattoman paljon, ettei edes kannykkaa viitsisi silla ladata.
Joo, tiedan, tata sahkoasiaa olen kasitellyt jo kyllastymiseen asti, mutta koska nettikahviloiden suljetut ovet ja pilkkopimeat kaupungit oikeasti ovat lahes paivittaista arkeamme, niin sietaa niista kertoa lahes yhta paljon kuin Kirikoun nokkelista kommenteista.
---
Joskus ravintoloissa pitaa odottaa ruoan saapumista turhan kauan. Niinpa Kirikou on oppinut, etta keittioon pitaa menna huutamaan: "uokaa aluaa!" Asken Kirikou halusi appelsiinimehua, joten han meni tarjoilijatyton luo ja sanoi: "appelamelua". Jostain syysta tarjoilija ei ymmartanyt, mita poika halusi.
Sen sijaan eilen aamupalalla toinen tarjoilija hyvin ymmarsi, mita Kirikou tarkoitti, kun tarjoilija tuli mehupullon kanssa poytaamme. Tarjoilija kaansi minun ja Kaisun lasit oikeinpain ja kaatoi niihin mehua. Kirikou katsoi tata silma tarkkana, kaansi sitten itse edessaan olleen lasin oikeinpain, osoitti sormellaan lasin sisalle ja katsoi suoraan tarjoilijaa silmiin. Ei niita sanoja mihinkaan tarvita, silla poika sai mehua.
---
Tanaan matkustimme taas rannikolle, ja olemme nyt noin 2km:n paassa Beninin rajasta (Togo on tosin niin kapea maa, etta mistaan tuskin on yli 30km rajalle). Loppuajan olemmekin sitten pelkastaan rannikolla, joten seuraavat kirjeeni tulevat todennakoisesti kasittelemaan vaaleaa hiekkarantaa, turkoosia merta ja ihanan viileaa merituulta, kun eihan kukaan jaksa lukea naita kirjeitani, jos sisalto on aina sita samaa sahkokatkojen paivittelya ja Kirikoun kasvamisen ihastelua.
