Vakivallan kierre

Kpalimé

Kpalimé 18.04.2007

Vaikka olemmekin jo Togossa, palaan viela tassa kirjeessani Hohoessa viettamaamme kahteen viikkoon.

Marylla on kasvatettavanaan vahan yli 2-vuotias tyttarenpoikansa Noble. Marylla itsellaan on 5 taysi-ikaista tyttoa (nuorin juuri 18-vuotias), joista kaikki paitsi Noblen aidin tapasimme paasiaisena - hekin sen verran erikoinen sisarlauma, etta oman tekstin ansaitsisivat. En heista nyt kuitenkaan sen enempaa kirjoita.

Aluksi Hohoessa ajattelimme, etta kiva, kun Kirikou saa taallakin itselleen kaverin - Lawraan jaanyt Obed kun on koko ajan vain nukkumassa (tai niin siis Kirikou aina sanoo, kun kysymme, missa Obed on). Mutta koko kahden viikon aikana Noble ja Kirikou taisivat kiltisti leikkia keskenaan yhteensa 15 minuuttia - kaiken loppuajan, jonka he yhdessa olivat, he joko repivat leluja toistensa kasista tai oikeastaan useimmiten hakkasivat toisiaan paahan pulloilla, leluilla, puukepeilla ja jos mitaan katta pidempaa ei ollut saatavilla, niin ihan kasilla vaan. Yritimme siis pitaa heidat erillaan mahdollisimman paljon.

Se, mita seuraavaksi kirjoitan, vaikuttaa varmasti oman lapsensa erinomaisuudesta sokeutuneen vanhemman tekstilta, mutta kirjoitan sen silti: kaiken sen tappelun ja kiukuttelun alku ja juuri oli Noble, ja Kirikou vain matki hanta ja siten oppi huonoja tapoja.

Mita tahansa Kirikoulla oli kadessaan, Noble halusi sen heti itselleen. Kirikou on varsin alykas ja antelias, ja hanelle pystyy selittamaan, etta nyt Noble haluaisi leikkia silla autolla, mika sinulla on, etta leiki sina nyt vaikka talla junalla. Mutta kun Kirikou antoi auton Noblelle ja otti itselleen junan, niin Noblea ei enaa auto kiinnostanutkaan, vaan hanen piti saada leikkia juuri silla junalla, mika Kirikoulla oli. Tata ei sitten voinut enaa selittaa Kirikoulle, ja niinpa Noble tuli repimaan junaa Kirikoun kadesta. Kirikou alkoi huutaa ja repia junaa takaisin itselleen, ja tasta sitten Noble hermostui ja alkoi hakata Kirikoua milla tahansa, mika hanen kasissaan silloin sattui olemaan. Ja tasta Kirikou sitten oppi sen, etta ihmisia voi loyda paahan.

Muutenkin kepilla paahan lyominen tuntui olevan useiden lasten huvia Hohoessa - useaan otteeseen kadulla leikkivat lapset hakkasivat toisiaan paahan - ja varsinkin kehitysvammaisten lasten hakkaaminen tuntui olevan enemmankin kuin sallittua. Ehka Kids Cornerilla on tassa suhteessa paljonkin annettavaa asennekasvatuksen merkeissa.

Mutta Hohoen lapsilla oli Kirikoulle annettavana vain itsekkyytta ja vakivaltaisuutta. Ehka siis oli hyva paasta sielta pois.

Oppi Kirikou siella toki myos jotain positiivistakin: kavelemisen jalon taidon. Talla tarkoitan sita; etta hanta ei pitanyt enaa kantaa joka paikkaan, vaan han suostui ja jopa halusi kavella itse pitkiakin matkoja, jopa puolisen kilometria, ja osasi kavella sen kiltisti tien vieressa kulkematta keskiviivan kautta.

Poika alkaa vahitellen muistuttaa jo ihmista.

Tommi
Ei vielä yhtään kommenttia - Ole ensimmäinen!
Kirjeet
27.06. Helsinki:
Valokuvia
30.05. Helsinki:
Lopullinen tuomio
14.05. Helsinki:
Kirikou 2 vee
07.05. Helsinki:
Elossa kotona
03.05. Accra:
Ajankayttoa 2
02.05. Accra:
Ajankayttoa
01.05. Accra:
Kulttuurishokki
29.04. Lome:
Kotiinpaluun ajatus
27.04. Grand Popo:
Julkisen analysoinnin valiinjattaminen
26.04. Grand Popo:
Huviksemme kiusaamme poikaa
Kalenteri
12131415161718
19202122232425
26272801020304
05060708091011
12131415161718
19202122232425
26272829303101
02030405060708
09101112131415
16171819202122
23242526272829
30010203040506
07080910111213
© Tommi & Kaisu-Leena Rajala 2007
Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.