Mehilaisista

Lawra

Lawra 16.03.2007

Mehilaiskylat on nyt nahty. Neljassa paivassa kavimme viidessa kylassa ja tapasimme noin sata mehilaistenhoitajaa. Kylia olisi ollut yhteensa 14, mutta emmenkohan saaneet nyt jo ihan kattavan kuvan projektin onnistumisesta.

Evaluointimme koostui kolmesta erillisesta kylissa tehtavasta osioista: ryhmahaastattelusta, henkilokohtaisista haastatteluista ja osallistavalla menetelmalla tehtavista kysymyksista. Jokainen kylavierailumme noudatti suunnilleen samaa, seuraavanlaista kaavaa:

Kun saavuimme kylaan kokoontumispaikalla, joka sijaitsi yleensa suuren puun alla varjossa, ketaan ei nakynyt missaan (vaikka tulostamme oli etukateen ilmoitettu). Pikkuhiljaa ihmisia valui paikalle ja toi mukanaan tuoleja ja penkkeja. Jossain vaiheessa Kaisulle valittiin kaksi ihmista henkilokohtaisiin haastatteluihin (joka kaytannossa oli kylla parihaastattelu) ja mina vain viela odottamaan lisaa ihmisia saapuvaksi.

Kun sopiva maara mehilaistenhoitajia oli paikalla (suurin osa oli aina naapurikylassa hautajaisissa tai vierailevan sairaanhoitajan luona tai jossain toisessa kokouksessa), aloitin ryhmahaastattelun, missa kysyin suunnilleen samat kysymykset kuin aikaisempinakin vuosina ryhmilta on (ilmeisesti) kysytty. Ryhmahaastattelujen suurin ongelma on se, etta enemmisto ihmisista istuu hiljaa ja vain muutama oikeasti vastaa, vaikkakin ainakin naennaisesti kaikkien puolesta.

Saimmekin samoihin kysymyksiin hyvin erilaisia vastauksia ryhma- ja parihaastatteluissa. Ryhman vastaukset olivat yleensa hyvin yleistavia ja ymparipyoreita, ja varsinkin rahaan liittyviin kysymyksiin oli vaikeaa saada muuta kuin hihittelya vastaukseksi. Intiimimmassa parihaastattelussa (aina mies ja nainen eri perheista) taas sai hyvin spesifeja ja perusteltuja vastauksia ja yksiloiden oman ajatukset tulivat tietysti kunnolla esille. Rahastakin uskalsivat puhua avoimemmin pienessa piirissa.

Alustavasti voisi sanoa evaluointimme tuloksen olevan se, etta projekti oli jossain maarin onnistunut, vaikkei suurinta osaa projektin alussa asetetuista tavoittaista saavutettukaan - mutta tama johtuu lahinna siita, etta tavoitteet ja taustaoletukset olivat lahtokohtaisesti taysin eparealistiset: oletettiin hunajan laadun vaikuttavan hintaan, oletettiin naisten kykenevat yksin mehilaistenhoitoon ja saavan siita omaa rahaa, oletettiin mehilaistenthoidon vaikutukset liian suuriksi ja oletettiin mehilaistenhoitajien itse investoivan suuriakin summia mehilaistenhoitoon.

Jokainen kylavierailumme kesti pari tuntia. Annoimme kyliin T-paitoja ja viimevuotisten kavijoiden ottamia valokuvia lahjaksi, ja saimme eraasta kylasta ainakin 5 kg maapahkinoita ja toisesta suunnilleen saman verran tomaatteja. Alkoholillista paikallista pito-juomaa meille ei onneksi tarjottu kuin kerran, eika meille lahjoitettu yhtaan elavaa saati kuollutta elainta. Eika kulkuvalineinamme olleet mopot hajonneet kuin kaksi kertaa matkalle.

Tommi
Ei vielä yhtään kommenttia - Ole ensimmäinen!
Kirjeet
27.06. Helsinki:
Valokuvia
30.05. Helsinki:
Lopullinen tuomio
14.05. Helsinki:
Kirikou 2 vee
07.05. Helsinki:
Elossa kotona
03.05. Accra:
Ajankayttoa 2
02.05. Accra:
Ajankayttoa
01.05. Accra:
Kulttuurishokki
29.04. Lome:
Kotiinpaluun ajatus
27.04. Grand Popo:
Julkisen analysoinnin valiinjattaminen
26.04. Grand Popo:
Huviksemme kiusaamme poikaa
Kalenteri
12131415161718
19202122232425
26272801020304
05060708091011
12131415161718
19202122232425
26272829303101
02030405060708
09101112131415
16171819202122
23242526272829
30010203040506
07080910111213
© Tommi & Kaisu-Leena Rajala 2007
Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.