Viikko sitten sunnuntaina istuin huoneessani lukemassa. Olin ollut niin keskittynyt kirjaani, etten ollut lainkaan huomannut, kun lyhyehkö, lihavahko mies oli tullut huoneeseemme, ottanut paitansa pois ja istahtanut takaseinällä olevan alttarin eteen. Huoneessa kulkee niin paljon erilaisia ihmisiä koko ajan, ettei heihin aina jaksa kiinnittää huomiota.
Yhtäkkiä mies kuitenkin kääntyi minun puoleeni ja alkoi puhua. Hän kysyi nimeäni, maatani, projektiani ja paikkoja, jotka olen Intiassa jo nähnyt. Itse hän sanoi olevansa pappi, ja tulleensa taloon suorittamaan pujaa, uskonnollista seremoniaa. Tämän sanottuaan hän lopetti puhumasta minulle, kääntyi alttaria päin ja lueskeli siinä itsekseen jotain kirjaa. Sitten hän taas kääntyi minuun päin ja jutteli hetken. Sitten hän taas kääntyi alttaria päin. Huoneessa ei ollut ketään muuta kuin minä ja tuo yksi pappi, jonka isäntäperheeni oli palkannut suorittamaan pujaa. Kun minäkin poistuin, hän jäi huoneeseen yksin. Perhe itse oli muualla talossa toimittamassa omia askareitaan, lähinnä katsomassa televisiota.
Pari päivää myöhemmin toiseen huoneeseen ilmestyi toinen pappi. Hänkin istui huoneessa yksinään, ja lauleskeli siellä jotain uskonnollista melodiaa. Hänelle oli annettu huoneeseen mikrofoni, joka oli liitetty viereisessä huoneessa olevaan vahvistimeen. Viereisessäkään huoneessa ei ollut ketään. Itse asiassa koko talossa ei ollut muita kuin minä, palveluskunta tekemässä ruokaa tai siivoamassa -- ja kaksi pappia yksin huoneissaan istuskelemassa ja lukemassa tai laulamassa.
Tätä jatkui koko viikon. Rapsuttelin päätäni hetken ja ajattelin, että tämä on taas näitä intialaisia juttuja. Kukapa niitä ymmärtää.
Viikko sitten viikonloppuna istuskelin FSL:n toimistolla kirjoittelemassa tekstejäni, ja juttelin siinä niitä näitä Alicen kanssa. Ulko-oven taakse ilmestyi viisi hyvin pelottaviksi itsensä maalannutta miestä sapeleineen ja kirkkaanvärisine asuineen. Heistä tuli mieleeni amerikkalainen Halloween, paitsi että nämä olivat aikuisia miehiä. Kurkkasin Alicen kanssa vaivihkaa ikkunasta ja ihmettelimme yhdessä, mitä ihmettä oikein tapahtuu. Neuvottelimme hetken vaihtoehdoistamme -- menisimmekö takahuoneeseen piiloon, pakenisimmeko kokonaan pois ikkunasta, vai menisimmekö peräti ovelle kysymään mitä he tahtovat. Alice meni ovelle, mutta kielimuurin läpi tilanne ei selkiytynyt yhtään. Miehet ymmärsivät, että me emme ymmärtäneet ja jatkoivat matkaansa.
Myöhemmin samana päivänä näin samalla tavalla maskeeratun miehen, joka kulki ovelta ovelle soittamassa pari sekuntia jotain instrumenttia, kunnes joku tuli ja vaiensi hänet tipauttamalle hänelle pari pikkukolikkoa. En ymmärtänyt, mutta aloin miettiä, liittyisivätköhän nämä kaikki asiat jotenkin toisiinsa.
Pari päivää myöhemmin olin kävelemässä Kundapurassa, kun hollannitar Renske etsi itselleen jogurttia (curd, kuten intialaiset sanovat). Curdia myyvän, leipomoksi itseään kutsuvan elintarvikeliikkeen edessä tanssi kolme itsensä ihomaalilla tiikeriksi maalannutta puolialastonta nuortamiestä. Heidän seurassaan oli myös rumpali, joka hakkasi rumpujaan heidän tahdikseen, ja mies, joka oli pukeutunut metsästäjän näköiseksi. Katselimme heidän touhujaan hetken, kunnes huomasin, että olemme ainoat ihmiset koko kadulla, jotka yhtään kiinnittävät heihin huomiota. Kaikki muut ihmiset vain kävelivät ohitse edes päätään kääntämättä.
Ilmeisesti tanssivat tiikeri-ihmiset sitten ovat niin jokapäiväinen ja tavanomainen näky tässä osassa maailmaa, ettei heitä aina jaksa edes huomata. En ymmärtänyt.
Taas pari päivää myöhemmin kävelin Kundapuran pääkatua bussipysäkille matkustaakseni Spoorthiin talvileirille, kun vastaani käveli kaksi naamioitunutta lasta. He sanoivat jotain ihomaaliensa läpi ja löivät eteeni tyhjän peltipurkin. Oletin heidän haluavan rahaa, mutten voinut olla varma, koska en tuntenut traditioita. Tässä vaiheessa olin jo jokseenkin varma, että kaikki tapahtuneet asiat jotenkin liittyvät toisiinsa ja meneillään olevaan uskonnolliseen juhlaviikkoon.
Elehdin lapsille pahoitellen, että minulla ei ole taskuissani pikkurahaa. Jos taskuissani olisikin ollut hilu tai pari, olisin heille varmasti jonkin yksittäisen rupin tipauttanutkin, mutta nyt lompakkoni oli laukkuni kätköissä ja täynnä seteleitä. Lapset eivät kuitenkaan uskoneet vakuutteluani rahattomuudesta. Edelleen ystävällisesti sanoin heille "illa", ei, mutta siitä huolimatta he pysyivät minussa kiinni. Turhautuneena lähdin vain jatkamaan matkaani ja ylittämään tietä, mutta lapset liimautuivat perääni -- ilman että he lainkaan tarkkailivat liikennettä. Eli paitsi etten päässyt lapsista eroon, nyt jouduin vielä pitämään huolta etteivät he jäisi ohitse viuhuvien riksojen ja bussien alle.
Tien ylitettyäni olin saanut lapsista tarpeekseni, joten vaidoin kohteliaan ein töykeämmäksi "hogi hogi, mene pois" -komennoksi. Ei auttanut. Mutta tässä vaiheessa joku ystävällinen kundapuralainen alkoi vihaisesti huutaa lapsille että jättäkää se ulkomaalainen rauhaan, ja he lähtivät. Pääsin jatkamaan matkaani.
Lapset olivat ensimmäiset kerjäläiset, tähän mennessä, tässä maassa, joista minulla oli vaikeuksia päästä eroon. Mutta ennen kuin viikko olisi ohi, tulisin vielä muistelemaan kaiholla näiden kerjäläislasten kohteliaisuutta ja nöyryyttä.
Navaratri on yhdeksän päivää kestävä hindujuhla. Juhlan aikana juhlitaan äitijumalattaren yhdeksää eri ilmenemismuotoa, joista kutakin muotoa juhlitaan päivän ajan. Yleisellä tasolla juhlallisuuksissa juhlitaan hyvän voittoa pahasta, etenkin jumalatar Chamundeeswarin, tai Durgan, voittoa demoni Mahishasuranista. Tämä voitto tapahtui juhlallisuuksien kymmenentenä päivänä, joka tunnetaan nimellä Vijayadashami. Tässä muodossaan juhlaa juhlitaan ainoastaan Etelä-Intiassa, jossa juhla kulminoituu kymmenentenä päivänä Mysoressa pidettävään paraatiin, Jamboo Savariin. Paraati on hengeltään paitsi uskonnollinen, myös hallinnollinen, sillä siinä on perinteisesti juhlittu Mysoren kuninkaallista perhettä. Joka vuosi paraatia, ja kaupungissa järjestettävää muuta ohjelmaa, tulee seuraamaan satoja tuhansia ihmisiä joka puolelta Intiaa -- ja maailmaa.
Viikonloppuna matkustin Mysoreen.
(Lisätietoa dasarasta ja navaratrista: http://en.wikipedia.org/wiki/Dasara , http://www.mysoredasara.com)