Jo kolmas peräkkäinen huonosti nukuttu yö. Tankkasimme mahamme täyteen aamupalalla seisovasta pöydästä (ylellisyys, jollaisia ei enää loppumatkasta löytynyt) ja marssimme vielä kerran rinkat selässämme Tukholman rautatieasemalle.

Paikkalippujen vaihtaminen yön couchette-paikoista seuraavaan mahdolliseen Malmöön menevään junaan onnistui vaivattomasti, vaikkemme saaneetkaan vierekkäisiä paikkoja. Joni sai viereensä itseään pari vuotta nuoremman ruotsalaispojan, joka ei pysynyt paikallaan viittä sekuntia pidempään. Joni sai kuitenkin hänen kanssan aikaan lyhyen englanninkielisen keskustelun tietokonepeleistä, kun muuten poika siskoineen tyytyi kyselemään Jonilta kysymyksiä tyyliin: "onko teillä internettiä Suomessa?". Joni ei kuitenkaan suostunut kysymään heiltä, että joko Ruotsissa on sähkövalot. Olisivat varmasti pitäneet Jonia sekopäänä, tajuamatta itse omien kysymystensä typeryyttä... Lapsia he kuitenkin olivat, annetaan siis anteeksi.

Minun vieressäni, tosin käytävän vastakkaisella puolella, taasen istui ilmeinen Jere-sarjakuvan Jere, joka ilmeisesti kuvitteli kuolevansa, jos hänen jalkansa laskisivat päätä alemmas, niin käsittämättömän oudoissa asennoissa hän nukkui koko matkan. Sitten kun hänen kenkäänsä tarttui lattialta junan mainoslehti, jonka hän pyöritteli keskelle käytävää, hän vain katsoi sitä vähän ja jatkoi untaan, sillä olisihan se toki ollut ylivoimaisen rasittavaa nostaa sitä siitä pois. Ikää pojalla oli varmaan jotain 15.

Malmösta nautimme niin kauan, että sain tietää Malmö-Berliini -junan lisämaksun olevan 450 SEK per henkilö. Suuntasimme siis ensimmäisellä mahdollisella junalla Kööpenhaminaan. Siellä kaikki yöjunien paikat samalle illalle oli jo myyty loppuun, joten soitin meille hostellipaikat.

Kävelimme hostelliin, jätimme tavaramme sinne ja lähdimme takaisin keskustaan kiertämään Tivolin ympäri. Tyydyimme tosin kiertämään sitä ulkopuolelta, sillä sisäänpääsymaksu oli hurjat 8 euroa, emmekä oikein uskaltaneet alkaa rikkoa budjettiamme kovin reilusti näin alkumatkasta.

Ruokailun suhteen jatkoimme omaperäistä linjaamme ja haimme pizzat, jotka söimme hostellin yhteishuoneessa.

Ruotsissa junien paikkavarauksia ei selvästikään anneta niin, että seurueet istuisivat vierekkäin, vaan vaunut ovat täynnä selkänojien yli kuikuilevia ihmisiä. Tai ainakin niin junassa, jossa matkustimme Tukholmasta Malmöön. Tosin siellä junavaunu oli myös täynnä lapsia, joten voisin varmaan vetää sellaisenkin johtopäätöksen, että Ruotsissa junavaunut ovat täynnä lapsia. Joku Jonin ikäinen poikakin siellä yritti Jonin kanssa kommunikoida englanniksi, mutta ei Joni oikein innostuneelta vaikuttanut, ainakaan ennen kuin keskustelu siirtyi tietokonepeleihin. Minä vain kirjoittelin päiväkirjaa. Eipä sitä Ruotsissa oikeasti oikein edes vielä huomaa olevansa ulkomailla. Mutta matkahan oli vasta alussa.

Malmön rautatieaseman kellossa on nelosen kohdalla neljä I:tä. Siis IIII. Pöhköä. Ja aseman kioskista saa banaaneita viidellä kruunulla kappale. Ja muovilusikoita saa ilmaiseksi jogurttipurkin mukana. Sellainen paikka on Malmö. Seisominen kaupungin punatiilisessä asemarakennuksessa puolen tunnin ajan ei minusta tietenkään Malmö-eksperttiä tehnyt, mutta tiedän ainakin, että Kööpenhaminaan on helpohkoa mennä sen läpi.

Kööpenhamina puolestaan on juuri sen näköinen kaupunki, jonka ykkösnähtävyydeksi voi kuvitella pienen merenneitopatsaan. Kaupungin keskusta on sekalainen kerrostumamosaiikki kaikkea kuorrutettuna tökeröillä mainoksilla. Kenties siitä saisi enemmän irti pidemmällä vierailulla, mutta ensivaikutelma oli kolho.

Tietysti täytyy tavallaan ihastella kaupunkia, joka niin selvästi on pyöräilijäystävällinen. Polkijoita viuhui siinä missä autojakin, ja tasa-arvoisina niiden joukossa. Jalankulkijoita tosin tunnuttiin vähän syrjivän, sillä kertaakaan en tien yli vihreiden aikana tainnut ehtiä kipittää. Ja myönnettäköön, että varmaan koko matkan sympaattisin rakennus löytyi Kööpenhaminasta. Se on jokin elokuvateatteri (Biografia tanskaksi), joka on maalattu niin iloisiin pastelliväreihin, että moista räikeyttä ei luulisi huvipuistojen ulkopuolelta löytävänsä. Eikä talo silti ole mitenkään pahan näköinen. Mainokset kiekuivat Hulkia ja Charlien enkeleitä (kuten kaikkialla koko matkan ajan), ja nekin sopivat taloon. Ja sanotaan vielä Kööpenhaminan kunniaksi, että siellä opastettuja kiertokävelyitä vetäneillä ihmisillä on sievä korkea silinterihattu.

Ja siellä oli nätti toisen maailmansodan jälkimainingeissa pystytetty patsas, jossa mies ja nainen tuijottivat toisiaan. Patsaan hahmot vain istuivat penkeillään ja katsoivat toisiaan silmiin. Emme käyneet pientä merenneitopatsasta katsomassa, mutta kovasti epäilen, että se ei tätä patsasta vaikuttavampi ole.

Eli sellainen on Kööpenhamina. Muuten junan ikkunasta Tanska näyttää kovin tasaiselta ja tuulimyllyillä koristellulta.

Ja tupakoivalta. Jo rautatieasemalle tullessa ensimmäinen asema, jonka huomasi oli savuntäyteinen aseman katto. Sama linja jatkui hostellissa, jossa vastaanottovirkailija pössytteli päivittäistä nikotiiniannostaan meitä palvellessaan. Koko matkalla missään muualla ei passiivista tupakansavua yhtä paljoa tarjoiltu kuin Kööpenhaminassa. Ja siellä asemallakin istuimme vaikka kuinka pitkään, kun Tommi jonotti lipunmyyntiin vuoronumerollaan viisikymmentä jälkeen napinpainamisen. Istuimme rinkkojemme päällä syöden kaupasta arpomaamme leipää ja juustoa (toisin kuin vaikka shampoissa ulkomailla elintarvikkeita ostaessa on vaikea hairahtaa ylikansallisiin brändeihin) ja katselimme tuottoihin nähden liian runsaslukuista köyhimyspopulaatiota, joka katsasteli roskiksia pullojen toivossa. Oli Kööpenhaminan rautatieaseman lokeroiden luona myös yksi nainen, joka ei liiasta ujoudesta kärsinyt päättäessään vaihtaa vaatteensa keskellä ahkerasti kuljettua käytävää. Siinä sai taas miettiä kuinka soveliasta on katsoa puolipukeista naista, vaikka tämän julkinen puolipukeisuus olikin varmasti enemmän muita kuin häntä itseään häiritsevää.

Sleep-in Green, Kööpenhamina
Let's Go:sta valitsin paikan, ja tämä oli ensimmäinen mihin soitin. Ilmeisesti jonkin sortin ekopaikka, joka meille ilmeni tosin vain muutamasta kierrätyslaatikosta, joihin ei kuitenkaan saanut pahvia (ja juuri pahvia olisimme halunneet kierrättää). Majoitustila oli yksi suuri sali, joka oli jaettu yleensä neljän sängyn koppeihin vaneriseinillä. Vessasta oli hieno näkymä ulos, ja vastaavasti ulkoa oli hieno näkymä suoraan vessaan. Ihan hyvin nukuttu yö, tosin nukkumista vähän häiritsi kovaääniset venäläiset, jotka kahteen otteeseen yöllä rupesivat möykkäämään, joten korvatulpille oli tarvetta. 100 DEK/hlö.

(1 EUR = n. 9 SEK = n. 7 DKK)
Matkustimme junalla 531 Tukholma - Malmö, lähtöaika 11:20.
Matkustimme junalla 1077 Malmö - Kööpenhamina, lähtöaika 16:24.
Rahaa kului 396 SEK + 430 DKK = n. 75 EUR
Tästä ruokaan meni 206 SEK + 130 DKK, yöpymiseen 300 DKK ja junien lisämaksuihin 180 SEK.
Valokuvia digikameralla otettiin 16 kpl.
Videolle kuvattiin noin 6 minuuttia.