Inter Rail 2003 Rajalan veljekset junalla Euroopassa
 
 
   
[edellinen][seuraava]
Pariisi, 31.7.
Tommi

Taisinpas valehdella aiemmin Innsbruckin kohdalla, että siellä olisimme ainoan kerran hajonneet eri paikkoihin. Pariisissa niin teimme toki muutamankin kerran, ja varsinkin tänään, kun Kimmo, Joni, äiti ja Kaisu menivät d'Orsayn museoon, ja minä yritin löytää jostain Point Afrique -matkatoimiston, jolta olin ostanut lentoni Nigeriin.

Ensin kuitenkin kävimme aamulla ostamassa itsellemme junaliput St. Maloon. Olin edellisenä iltana soittanut meille hotellihuoneet sieltä. Emme me St. Malosta mitään tienneet, mutta äitimme halusi jonnekin Bretagneen ja meren rannalle, joten soitin summassa johonkin Let's Go:ssa mainittuun, ehdot täyttävään paikkaan. Ja St. Malon kohdalla kirjassa luki "ultimate oceanside get-away".

Toimiston löytämiseen minulta kului noin kaksi tuntia, kun minun piti ensin löytää joko kartta tai infokoppi, jossa joku kertoisi, missä toimisto sijaitsee (minulla oli pelkkä osoite, ja katu osoittautui todella pieneksi kujaksi, jonka varrella oli lähinnä erilaisia sex shoppeja).

Point Afriquella selvitin, että olenhan ymmärtänyt kaikki asiat samoin kuin he (kaikki vahvistukset ja tiedot olivat menneet Suomeen sieltä lähtöni jälkeen ja olivat ranskaksi), sekä että pääsenhän lentokoneeseen, vaikkei minulla viisumia olekaan. Kaikki tuntui olevan kunnossa, joten poistuin tyytyväisenä. Myöhemmin osoittautui, etten ehkä ollutkaan ymmärtänyt kaikkea, mutta siitä on enemmän aivan toisessa tarinassa...

En kuitenkaan liittynyt veljieni iloiseen seuraan ja mennyt museoon, sillä mielestäni kaksi päivää peräkkäin museossa olisi vähän liikaa. Eikä äitikään oikein tainnut viihtyä museossa, joten hän tuli sieltä pois ja lähinnä istuskelimme Seinen silloilla iltapäivän.

Viiden aikoihin Kimmokin oli valmis poistumaan museosta, ja menimme Touliersin puistoon picnicille. Patonki oli patongin makuista, mutta ympäristö oli ihan hieno. Kävimme myös vielä uudestaan maailmanpyörässä.

Me Pariisin hotellissa
Me Pariisin hotellissa

Kimmo

Yleistä Ranskasta: englantia ei juuri osata. Luojan kiitos osasimme vähän ranskaa. Yleisten vessojen ovet pidetään auki. Yleensä miestenvessan seisomapaikoille oli suora näkyvyys naistenvessasta, ja esimerkiksi Musee d'Orsayssa pisuaarien vieressä seisoi naissiivoajia kuin arvostelutuomareina. Eikä vessojen ovia saa sulkea. Kerran yritin, ja vessassa kanssani asioinut toinen mies avasi sen heti. Ja tietysti ranskalaisilla on myös jumalaisen kaunis kieli.

En tiedä, ovatko ranskalaiset naisen niin kauniita kuin väitetään. Miksei, jos pitää voimakkaista nenistä ja poskipäistä, ehkä ovatkin. Mutta kyllähän kuka hyvänsä on kaunis, joka päästää suustaan yhtä viehättäviä ääniä kuin ranskalaiset. Varsinkin naisten suusta tullessa ranskassa on jotain lähes luonnottoman ihastuttavaa.

Oli miten oli, Musee d'Orsayssä käytyämme menimme piknikille Tuilliersin puistoon. Se on puisto Louvren ja Champs d'Elyseen välissä, ja ihan nätti geometrinen kaupunkipuisto. Koska meillä ei nytkään ollut punavalkoruudullista (tai minkään muunkaanlaista) lakanaa mukanamme, istuimme penkeillä syömässä. Nautimme tekemättömyydestä ja omasta seurastamme tunteja.

Katseltuamme vielä hetken puiston rannalla olevaa huvipuistoa, palasimme hotellillemme huomaamaan, että pesula oli jo kiinni ja vaatteet piti pestä vasta seuraavana aamuna.

Kimmo ja Joni Musee d
Kimmo ja Joni Musee d'Orsayssa


Tommin kommentti yöpaikasta
Style Hôtel, Pariisi
Yhteensä viisi yötä vietimme siis tässä Pariisin hotellissa.
Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta
Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta


Tilastoja
Rahankäytöstä ei ole tarkkaa kirjaa, sillä äitimme maksoi lähes kaiken.
Valokuvia digikameralla otettiin 8 kpl.
Videolle kuvattiin noin 12 minuuttia.

[edellinen][seuraava]
 
 
 
Inter Rail 2003 -sivut © Tommi, Kimmo ja Joni Rajala 2003.
Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.