Inter Rail 2003 Rajalan veljekset junalla Euroopassa
 
 
   
[edellinen][seuraava]
Bled, 19.7.
Tommi

Emme olettaneet viihtyvämme enää kolmatta päivää Ljubljanassa (tai oikeasti ajattelimme, että kun reililipulla saa matkustaa, niin turha pysyä paikallaan), joten lähdimme käymään Bledissä, pienessä idyllisessä järvenrantakylässä noin tunnin junamatkan päässä Ljubljanasta. Olimme jo eilen ostaneet tälle illalle yöjunan paikat Ljubljanasta Buchsiin, Sveitsiin, mutta koska Bled olisi tuon matkan varrella, kävin kysymässä asemalla, josko olisi mahdollista nousta junaan vasta Bledissä. Tiskin takana ollut nainen ei ollut oikein varma, joten ihan varmuuden vuoksi kuljimme tänään sitten enemmänkin edestakaisin: päivällä ensin Blediin ja sitten illalla takaisin Ljubljanaan vain jotta ehtisimme taas Bledin kautta kulkevaan junaan.

Blediin ei mennyt edes kovin usein junia (tai ainakaan lisämaksuttomia - eihän kunnon reilaaja lisämaksulliseen junaan astu, jos ilmaisiakin on tarjolla), joten kiersimme vielä kerran Ljubljanan pienten siltojen luona ja löysimme eräältä seinältä, pankkiautomaatin viereltä nettikoneen, jolla sai myös lähettää nettikortteja omalla, paikanpäällä otetulla valokuvalla, ja tämä täysin ilmaiseksi. Ne muutamat onnelliset, joille kuvamme lähetimme, ilmoittivatkin sitten syyn ilmaisuuteen: meilin mukana tuli kymmenkunta mainosta...

Junathan eivät tietenkään mene edes Blediin asti, vaan vain Lesceen, Bledin naapurikylään (jonka asema kuitenkin oli nimetty Lesce-Bledin asemaksi, sillä Blediä varten se asema siinä oli), josta sitten otimme aivan ylihintaisen bussikyydin Blediin - taksilla kun illalla tulimme, maksoimme suunnilleen saman. Nyt aamulla kuitenkin sanoimme ei taksikuskille ja jäimme odottamaan turhan pitkäksi aikaa bussia seuranamme kaksi brittipoikaa, joista toisen äiti oli suomalainen. Ei ollut vaan turhan älykäs nainen tämä äiti, kun ei ollut pojalleen omaa äidinkieltään opettanut. Tämä jaksaa kummastuttaa minua aina: mikä siinä on, että erikieliset vanhemmat eivät halua tai älyä opettaa lapsilleen molempien vanhempien omaa kieltä? Lapset kuitenkin oppivat useampiakin kieliä täydellisesti, mikäli niitä ihan pienestä asti lapsille puhutaan.

Bledissä oli oikein viehättävä järvi, ja todella upealla paikalla järven rannalla oleva linna. Järven keskellä oli sitten ilmeisesti koko maan ykkösnähtävyys, kirkkosaari, joka koristaa jopa Lonely Planet: Slovenian kantta. Rannalta olisi saanut vuokrata veneitä, mutta Kimmo väitti, että on liian kuuma eikä nyt voi rehkiä auringossa soutuveneen kanssa, joten ainoa asia, mitä oikeastaan koko kylässä sitten teimme, oli ruokailu. Ja sitten kello olikin niin paljon, että meillä oli kiire takaisin Lesceen ja Ljubljanaan.

Juuri ennen lähtöämme Bledistä Joni sai itselleen paperisen lipun, kuitenkin siis sellaisen liehuteltavan, jota Joni sitten koko loppumatkan ylpeänä kanniskeli ja heilutteli ja siten mainosti Blediä ja Bledin ensi vuonna olevaa jotain tärkeää juhlavuotta.

Tommi voisi taustan perusteella olla ihan missä vain, tällä kertaa kuitenkin Bledissä.
Tommi voisi taustan perusteella olla ihan missä vain, tällä kertaa kuitenkin Bledissä.

Kimmo

Ljubljana ei ole turistille mikään loppumaton uutuuksien aarreaitta, ja tornin huipun maisemastakaan ei hupia kovin moneksi tunniksi irtoa, joten odotellessamme junaa Innsbruckiin (tai sen ohi Buchsiin, koska halusimme nukkua yöllä pidempään) kävimme päiväseltään katsastamassa paikan nimeltään Bled Slovenian Alpeilla.

Pitkään emme Bledissä ehtineet olla, sillä jätimme rinkkamme Ljubljanan asemalle, josta illalla kävimme ne taas hakemassa, noustaksemme junaan, joka kulki Ljubljanasta Innsbruckiin päin Bledin kautta. Eli istuimme junassa kolme tuntia yhden sijaan, koska emme uskaltaneet nousta junaan vasta Bledistä kun varauksemme oli Ljubljanasta saakka. Ja pidimme varmempana jättää rinkkamme pääkaupungin lokeroon. Tämä oli ilmeisesti hyvä päätös, sillä Lesce-Bledin asemalla ei lokeroita näkynyt ja illalla koko asema vaikutti olevan kiinni. Sellaista se on kun lauantaisin matkustaa.

Bled sijaitsee idylisen järven rannalla matalahkossa vuoristomaisemassa. Se on juuri sellainen kestävän kaunis järvimaisema, jonka ääreen voisi pystyttää öljyvärikankaan ja jäädä maalailemaan pariksi vuodeksi, kunnes minunkin taidoillani maalauksesta saisi siedettävän. Näin siis olisi, ellei Bled olisi turistikeskus. Kyllä turistit pääosin näyttivät sentään slovenialaisia olevan, lienevätkö olleet ljubljanalaisia paossa pääkaupungin hyörinää, mutta turisteja silti. Ja turistit näyttäytyvät ahtautena ja krääsäkojujen runsautena. Kaiken pahan lisäksi paikassa oli meneillään jonkinlaiset Bled-festivaalit, joten osa rantaviivasta oli hygienialtaan puutteellisten lihanmyyntikojujen koristamaa. Olisi kokonaisen sianpäänkin voinut ostaa ruuaksi, jos kokee viehtymystä siihen, että tunnistaa eläimen, jonka lihaa syö.

Järvelle, jonka keskellä oleva saari linnoineen oli paikallinen päänähtävyys, ainakin myytävistä postikorttikuvista päätellen, olisi päässyt soutamaan tai uimaankin. Uimahousuja ei ollut kenelläkään ja paahtava aurinko ei saanut minua syttymään soutelulle (ihon palaminen ei ollut toivelistani kärkipäässä), joten lopulta vain kävelimme ympyrää ruokapaikkaa etsien ja päädyimme syömään - yllätys - pizzaa.

Bledissä tapasimme nuoren brittimiehen, jonka äiti oli suomalainen (muttei ollut typerys pojalleen kielistä jalointa opettanut), sekä taksikuskin, joka jo tullessamme tarjoutui ajamaan meidät Lescestä Blediin tuhannella tolarilla, mutta jonka tarjoukseen tartuimme vasta palatessamme ja missattuamme viimeisen linja-auton.

Paikkakunnalla oli myös jäähalli, jonka kouluttamien jääkiekkoilijanuorukaisten myötähän maa on päässyt MM-kisoihinkin vierailemaan. Että sellainen se paikka.

Käytyämme taas mutkan Ljubljanassa, ja Bledissä, suuntasimme junalla kohti uusia seikkailuja. Nukkumakopissamme oli sveitsiläisiä, joista yksi osasi pari sanaa suomea ("Minä olen sveitsiläinen", "sinä olet suomalainen"), ja itävaltalainen tullivirkailija läimäytti passiini Itävallan leiman ensin tarkastettuaan henkilötietoni koneelta. Sveitsiläiset (ja portugalilainen ilmeisesti) epäilivät, että tämä operaatio johtui epäilyttävästä passikuvasta ja pitkistä hiuksistani. Passikuvani kieltämättä muistuttaa mielisairaalasta karannutta sarjamurhaajaa. Pelottaisi minuakin, jos sen näköinen mies tulisi kadulla vastaan.

Bledin linna
Bledin linna


Tommin kommentti yöpaikasta
Juna Ljubljana-Buchs, couchette
Kolmas yö junassa, ja ensimmäistä kertaa kunnon nukkumapaikalla. Ljubljanassa lipunmyyjä valitteli, ettei jäljellä ollut kuin tupakoivien paikkoja. Epäröimme hieman savuista yötä, mutta lipunmyyjä sitten mainitsi, ettei yöjunissa saa polttaa lainkaan. Ja eihän siellä onneksi saanutkaan. 6-hengen couchetessa oli meidän lisäksemme 3 sveitsiläistä nuorta miestä. Suurien rinkkojen kanssa tilasta meinasi tulla vähän ogelma, mutta ei moista nukkuessa huomannut.
Joni oli jo niin väsynyt, että nukahti tekemättä vuodetta itselleen.
Joni oli jo niin väsynyt, että nukahti tekemättä vuodetta itselleen.


Tilastoja
(1 EUR = n. 320 SIT)
Matkustimme junalla Ljubljana - Lesce-Bled, lähtöaika 12:55.
Matkustimme junalla Lesce-Bled - Ljubljana, lähtöaika 19:16.
Matkustimme junalla Ljubljana - Buchs, lähtöaika 20:35.
Rahaa kului 6630 SIT + 2 EUR = n. 23 EUR
Tästä ruokaan meni 4400 SIT.
Valokuvia digikameralla otettiin 31 kpl.
Videolle kuvattiin noin 8 minuuttia.

[edellinen][seuraava]
 
 
 
Inter Rail 2003 -sivut © Tommi, Kimmo ja Joni Rajala 2003.
Nämä sivut ovat osa Leipä ja piimä -sivustoa.