Ennen matkalle lähtöä olin asettanut yhdeksi tavoitteeksi löytää jostain pensaslabyrintti. Eilen illalla kysyinkin Benjaminilta, josko Wienissä olisi moinen, mutta hän ei tiennyt. Kuitenkin hänen antamassaan kartassa oli aivan selvästi mainittuna moinen, aivan Itävallan entisten kuninkaallisten entisen metsästysmajan pihamaalle, joten aamulla iloisina riensimme suoraan sinne.

Labyrintti vaikutti ensin tylsän yksinkertaiselta, mutta siitä huolimatta sen läpikulkemiseen sai käytettyä puolisen tuntia. Olisihan se silti voinut vähän suurempi olla... Jostain pitäisikin kyllä löytää sellainen kunnon labyrintti, missä voisi viettää vaikka koko päivän.

Otettuamme kaiken irti labyrintistä vietimme vielä aikaa tämän entisen metsästysmajan pihalla, joka ei aivan Versaillesin veroinen luksuspaikka ollut, mutta varsin hieno ja massiivinen kuitenkin. Olisipas siellä ollut myös eläintarha, jossa olisi ollut vierailulla panda-karhuja, mutta jostain syystä emme siellä käyneet. Pandat ovat kuitenkin sen verran mystisiä eläimiä, että olisi moisia voinut käydä vähän ihailemassa, vaikka vain häkissä. Ainoa pandoja mystisempi eläinlaji taitaakin olla lohikäärmeet, mutta moisethan tapettiin sukupuuttoon jo keskiajalla urheiden ritarien toimesta...

Pyörimme vähän aikaa Wienin keskustassa, Ringin sisällä, ja täytimme vatsaamme kaupungintalon edustalla olevista kojuista, joissa myytiin eri maiden ruokia. Minä tietysti hain itselleni intialaista, sillä intialaisista paikoista saa varmasti kasvisruokaa. Ruokajuomanani ollut Coca-Cola oli kuitenkin ehkä vähän vähemmän intialaista...

Kotimatkalla kävimme tivoli-alueella, jossa oli jokaista laitetta ainakin kolme. Maailmanpyörä olisi kiinnostanut, mutta sillä oli hintaa jotain 15 euroa per henkilö, joten tyydyimme vain kävelemään aluetta ympäri. Mainitsemisen arvoisia huvipuisto"laitteita" olivat tietysti karusellit, joissa oikeat hevoset (tai ponit) kiersivät kehää, ja huvittelijat istuivat näiden selässä.

Huipensimme päivän yrittämällä löytää tien huvipuistoalueelta Bahramin asunnolle jalan. Heti alueen reunalla seisoskellut prostituoitu vähän säikäytti minua, että millaiselle alueella siinä oltiinkaan kävelemässä, mutta ihan siististi löysimme kuitenkin tiemme perille. Ei tarvinnut edes kysyä tietä yhdeltäkään myyjättäreltä...

Wien on tietysti yksi niistä Euroopan suurista kulttuurikaupungeista Pariisin ja Rooman kanssa. Kaupungeista, joista koulussa on aina puhuttu. Wienin ylpeys on musiikki, sillä siellähän suuri osa niistä "neroista", joiden kynästä syntynyttä klassista musiikkia koululaiset pakotetaan kuuntelemaan, ovat vaikuttaneet. Tästä huolimatta ensimmäinen paikka, jossa Wienissä vierailimme, oli pensaslabyrintti.

Pensaslabyrintti oli pieni, mutta joutui sitä aika pitkään siitä huolimatta tallustamaan. Osittain kyse oli tosin huonosta tuuristakin (ja siitä, että Tommi halusi videokuvata eräänlaista Hohto-pastissia), sillä kurkkasimme varmaan joka ainoaa käytävänpätkää ennen kuin valitsimme sen oikean ja pääsimme näköalatasanteelle nauramaan muiden päättömälle törmäilylle.

Wienissä sää alkoi olla jo pienelle pohjoissuomalaiselle miehelle koettelemus. Aurinko paahtoi aivan liian ylhäällä ja aivan liian lämpimästi. Vain varjossa oli hyvä olla ja sielläkin hiki virtasi päästä niin, että se haittasi jo näköä. Ja jujuhan piilee tietysti siinä, että seuraavina päivinä oli vielä paljon kuumempaa ja tukahduttavampaa.

Tutustuimme myös Wienin kuvankauniiseen keskustaan, joka, toisin kuin Prahan keinotekoinen turistirysä, vaikutti paikalta, jossa jopa paikalliset viettävät aikaansa. Turistilaumat patsaiden edessä poseeraamassa olivat vain lisämauste alueen tunnelmaan, joka tietysti oli ihastuttava. Wien ei niinkään ollut poikkeuksellisen kaunis kaupunki, niitähän oli ollut matkamme täynnä jo siihenkin mennessä, mutta Wienissä kauneus ainakin vaikutti sekoittuvan osaksi todellisuutta.

Ensimmäisen päivän päätimme huvipuistoalueella, jossa kohoaa kuulu maailmanpyörä (käynti maksoi 16 euroa), ja jossa oli hirveän paljon samoja laitteita. Ilmeisesti kaikki laitteet olivat itsenäisten yrittäjien pyörittämiä, sillä muuten huvipuiston rakenne olisi ollut vain outo. Kaksi lasilabyrinttiä kymmenen metrin päässä toisistaan, ainakin kolme törmäilyautorataa, karuselleja joka puolella... Alue oli kuitenkin myös hirveän iso, ja siellä oli myös ilahduttava laitos, jossa otettiin "1900-luvun alun valokuvia" aikakauden (tyyppisellä?) kameralla ja niin, että kohteet pukeutuivat annettuihin aikakauden (lähinnä amerikkalaisiin) pukuihin. Se kenties kokemuksesta olisi vielä mainittava, että alue oli myös hirveän tyhjä, ja suurin osa laitteista pyöri joko tyhjänä tai yhdestä kahteen ihmistä kyydissään.

Ja huvipuiston jälkeen näimme prostituoidun. Se pelästytti Tommin pahasti, sillä avoin prostituutio on harvemmin hyvämaineisen alueen merkki, eivätkä alueella partioineet poliisitkaan liiemmin luottamusta korttelin omaehtoiseen rauhallisuuteen lisänneet. Mutta tämä näkemämme huora oli kuin oppikirjaesimerkki maksullisen naisen kliseestä: Kirkasvärisiin muovivaatteisiin pukeutunut nainen, joka keikisteli keskellä tietä lähestyville autoille niin, että nämä ottaisivat kyytiinsä.

No, matka asunnollemme oli lyhyt ja pistämätön kartanlukutaitoni opasti meidät lähes virheettä perille. Ja prostituoidun ja poliisien lisäksi muut alueella näkemämme ihmiset olivatkin lähinnä keski-iän ylittäneitä naisia koiriensa kanssa. Ei kovin vaarallista. Nukuin yön rauhassa.

Bahramin asunto, Wien
Toinen yö samassa paikassa.

Rahaa kului 36,33 EUR.
Tästä ruokaan meni 31,10 EUR.
Valokuvia digikameralla otettiin 36 kpl.
Videolle kuvattiin noin 26 minuuttia.